Aika hauska sattuma, jota aion nyt käyttää aasinsiltana omaan kirjoitukseeni. On RUNEBERGIN päivä, joka vuosi samaan aikaan. Torttuja on leivottu ja niitä nautitaan lukuisten kahvikupillisten seuralaisena. Porvoon kaupungissa ei ole luovuttu perinteistä, joten kutsuttuja kirjailijoita vierailee tänäkin Runebergin päivänä porvoolaisissa kouluissa ja kertovat lapsille työstään, kirjoittamisesta - ja arvatenkin yrittävät vastailla tyydyttävästi koululaisten heille esittämiin kimurantteihin kysymyksiin. Tänään on julkistettu myös joka vuotinen Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja - kirjailija Kari Hotakainen, kirjallaan "Ihmisen osa".
Samaan aikaan mietiskelee nami-hiiri hieman toisenlaista 'ihmisen osaa' mitä kirjailija Hotakainen tuoreessa kirjassaan. Sydän, ystävyys, Ystävänpäivä, vaalean punainen väri ovat nami-hiiren 'keitoksen' aineksia, korkean maanantaita odottavan kirjepinon takana.
Useimmiten ne sydämet, joita näemme, eivät muistuta lainkaan oikean sydämemme muotoa. Kuitenkin ne tunnistetaan ja mielletään sydämiksi. Sydän - formua löytyy kaikkialta. Erityisesti sillä kuvataan kiintymystä, rakkautta, sekä onnea, riippuen kuinka läheinen saaja, vastaanottaja on antajalleen. Se on myös aivan tavallinen muoto suklaakonvehdeille tai niiden pakkauksille. Syklaasydämillä on tunnetusti suuri osuus makeismarkkinoilla. Niiden sisään on kautta historian kätketty aitoja sormuksia, kun kosinta on haluttu julkistaa yllätyksenä. Ujoimmat ovat kirjoittaneet niihin runoja, viestejään.
Sydämen muodossa on pyöreyttä, pulleutta, kynän tai penssellin vetämää suoruutta. Ja sen keskelle on aina raapustettu nimikirjaimia tai nimiä. Niitä on täytetty kukin tai tehty sisään pieniä neliötä, kolmioita, ympyröitä eli siitä löytyy, jos ei kaikki, niin useita eri muotoja.
Ystävänpäivän posti (14. helmikuuta) ruuhkauttaa aina postinkantajat. Ruuhka posteissa on vuoden toiseksi suurin, joulun jälkeen, siitäkin huolimatta, että suuri määrä viestitellään nykyään sms- sekä internet-tyyliin. Pieniä sydämiä 'yhdellä ämmällä' satelee niin sanoissa, kuin kirjeissäkin ajatuksien siivittäminä. Pääasiallisesti Ystävänpäivän väri on punainen tai vaalean punainen. Onko oikeasti värillä väliä? Kaikki eivät pidä punaisesta, ei edes vaalean punaisesta. On kohteliasta vaihtaa väriä saajalleen mieluisammaksi ainakin lähipiirissä. - Lueskelin eilen Kinuskikissan blogia. Hän oli tehnyt hurmaavan, vaalean sinisen 'jääsydän'-kakun. Vaalean sininenhän on väriopin mukaan kylmä väri. Totta, mutta noin kauniin, suuritöisen kakun tekijä on tuskin ajatellut oikeita jääpuikkoja kädet kohmeessa, vaan lämpimin käsin ja rakkaudella sen koonnut ja koristanut! Kakku oletettavasti sulaa suussa! Ja onhan hänen edellinen kakkunsa punainen, jota voi katsella välillä, jos kylmä tulee !
Sydämiä eri väreissä löytyy 'muistojenkaapeista'. Nami-hiirellekin on kertynyt kokoelma erilaisia sydämellisesti annettuja, ilolla vastaanotettuja, herttaisia asioita: piirustuksia, kortteja, kirjoja, uusia ja hieman vanhempia esineitä. Usein saatteena on ollut lämpimiä sanoja, jotka ovat tallennettu, silkkinauhalla suljettavaan 'Ystäviltä'-laatikkoon.
Mutta jos matkalta palaavan äidin pöydälle on ilmestynyt, murrosikäiseltä lapselta yllätykseksi sydän täynnä mielimakeisia, niin siinä ei sanoja tarvita ! Se sydän on sanoja pullollaan. Vaikka se on moneen kertaan tyhjentynyt ja makeiset vaihtuneet uusiin, niin antajan kaunis ajatus elää tyhjässäkin lasirasia -sydämessä, aina milloin katse sen kohtaa.
Ihan oikeasti ystävät ansaitsisivat tervehdyksiä ja ajatuksia jokaisena vuoden päivänä, kuten vanhenpammekin. Pienestä vuonna 1996 ilmestyneestä kirjasesta "Ajatuksin siivin" lyhyt mukaelma:
"Sulle laulun laulan, jossa sanat kukkia on.
Niillä kaikilla kiittää sua tahtoisin Ystäväin!" Marleena Ansio
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !