15. heinäkuuta 2019

Pippuria jälkiruoka-annoksessa !



Erilaisten pippurien kohtaaminen on yleensä tapahtunut ruokalautasilla. Kokonaisina ne usein pyörivät keittolautasilla tai kastikkeiden mausteina. Hiirenkolon pienistä purnukoista pippureita löytyy eri värisinä ja tietysti  kokonaisina, murskattuina, sekä jauheena. Yksi uusimmista tuttavuuksista oli Torontossa tavattu 'Timur Berry'.  Tämä suhteellisen mieto pippurimarja ei kuitenkaan silloin sytyttänyt nami-hiirtä. Matkakassiin kotiin vietäväksi se ei koskaan ilmestynyt.....

Hiiri näki äskettäin pikkukoiran uuden kodin keittiössä maustepurkin - ja kiinnostus heräsi. Yksinkertaiseen kokeiluun löytyi myös se sama reseptikirja, jonka nami-hiiri oli jättänyt retkillään ostamatta. 

nami-hiiri

6. kesäkuuta 2019

Tuliaisia Suomesta


 

Voisiko päivä enää alkaa makeammin? Iloinen, hauska tapaaminen nami-hiiren kotona. Eri ikäisiä ihania tyttöjä - ja koira Suomesta.

nami-hiiri

Kakut ja suklaa maistuu...




On kulunut tovi, ehkä parikin, kun nami-hiiri on tietoisesti vältellyt vispilään tarttumista ilman  mitään erikoista tai pakottavaa syytä. Herkut maistuvat entiseen malliin. Leivonta loppui pienen sairaskohtauksen jälkeen. Pelkäsin kaduilla vastaan poukkoilevia, kiireisiä ihmisiä.  Mitään ylimääräistä harmitusta ei ole vieläkään sattunut. En kompastele tai törmäile edes Zürichissä. Vaikka luotan liikennevaloihin, niin pelko on tullut jäädäkseen. Se istuu lujassa. Lopetin junalla kulkemisen. En uusinut vanhaksi mennyttä edukasta vuosikorttia.  Aika kului ja keittiön päivämäärillä varustetut erikoiset leivonta-ainekset päätyivät roskiin pakkaus toisensa jälkeen. Palapelit ja maalaustarvikkeet saivat tilaa eri huoneesta. Kieltämättä oli hieman tylsää, mutta silti päivät kuluivat....aina löytyi jotain tähdellistä tekemistä. Pölykoirat eivät juhli hiiren kolossa. 

En ole laskenut nami-hiiren tekemiä leipomuksia (10 v.), mutta paljon niitä varmasti on. Ja mikä parasta yksikään ei pyöri riesana kaapissa! Voiko samaa sanoa edes vuoden aikana  kootuista palapeleistä tai maalauksista? Muutamasta erikoisemmasta voisi tietenkin tehdä taulun......

nami-hiiri

1. toukokuuta 2019

"VoisarviMunkki" -rinkulana


Munkkia%201.jpg

Parin leipomuksen yhdisteleminen ei sinäänsä ole ihan uutta ja outoa. Mieleen painuvaksi on jäänyt hiirenkolon oma kisailu syksyllä 2014, joista hauskin oli 'Porkkis', jota sveitsiläiset eivät 'ymmärtäneet', mutta Suomessa se on saanut kannatusta hyvinkin runsaasti.

Munkkia%202%20.jpgMunkkia%203%20.jpg

Suomessa pakattua muskottia ja ensimmäisen erän epätasaisesti nousseet rinkulat liian kovaksi jääneestä taikinasta.

Munkkia%20lautasella%204%20.jpg



Alkuperäinen leipomus ’Cronut’ on newyorkilaisen leipurin, kirjantekijän Dominique Anselin –rekisteröimä tavaramerkki.  Hiirenkolossa kunnioitetaan sitä, ettei vain tule 'harmituksia'. 
Hiirenkolon ’Laskostettu Sarkki’ on ranskalais-amerikkalainen voisarvimainen munkkirinkilä, joka maistuu hennosti muskotille. Minkäänlaista jonoa ei muodostunut hiirenkolon ovien taakse, kuten Anselin kolmisen vuotta sitten. Onni on herkutella yksin!

Hiirenkolon ’VoisarviMunkki’ (n. 8kpl).

180 g huoneenlämpöistä voita
2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa (Sunnuntai)
1 dl sokeria, mielellään hieman vajaa mitta
1 tl suolaa
1 tl vaniljauutetta ( käytin vaniljatahnaa puolitetussa taikinassa ja toisessa puoliskossa muskottipähkinää (Meira)
2 kananmunaa
n. 8 dl vehnäjauhoja (josta 0,5 dl sekoitetaan erilliseen astiaan voin kanssa)
rypsiöljyä uppopaistamiseen (ei kylmäpuristettua !)

° Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. 
° Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, kaada kulhoon ja sekoita siihen kuivahiiva. Lisää sokeri, suola, mausteet sekä kananmunat ja vispaa sekaisin. 
° Lisää vähitellen jauhoja niin, että taikina alkaa muodostua. Kippaa valmis taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa käsin 8-10 minuuttia kunnes taikina on kimmoisa ja sileä. Kääri taikinapallo kelmuun ja anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.

° Sekoita sillä välin pehmenneeseen voihin 0,5 dl jauhoja.
° Kun taikina on levännyt, kaulaa se n. 30×40 cm levyksi. Jaa se silmilläsi kolmeen osaan. Levitä puolet jauhotetusta voista tasaiseksi kerrokseksi levyn keskiosaan ja taita kolmannes taikinan leveydestä keskellä olevan voin päälle, tasaa reunoja kädellä, jotta muoto pysyy ja levitä loput jauhovoista tämän toisen taitoksen päälle ja taita sitten taas kolmas päälle. - Nyt taikina on  kolmikerroksinen suorakaide, jonka sisällä voita kahdessa kerroksessa. - Muotoile tasaten laitoja kädellä. Sitä parempi lopputulos, mitä siistimpi pohjatyö.

° Kääri taikina (suorakaide) takaisin kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. - Toista tämä kaulimis-taittelu-jääkaappioperaatio vielä neljä kertaa ja tietenkin ilman voilisäyksiä. …taikinan mitat pienentyvät joka kaulauksen jälkeen. Viimeisen kerran jälkeen anna taikinan levätä n. tunnin ajan. 

° Kun otat sitten jääkaapissa useasti levänneen ja taitetun taikinan lopulta työpöydälle niin  kauli se 0,5 cm paksuiseksi levyksi. Leikkaa pyöreällä formulla/stanssilla taikinasta kiekkoja ja tee niihin keskelle reikä esim. sileällä renkaalla, tyllalla, shottilasilla tms.
° Laita levinpaperi jollekin vadille, peitä rinkulat ja keskuspalat leivonliinalla ja anna nousta rauhassa....hiiri kävi kaupassa yms. vierähti ainakin tunti.
° Kuumenna öljy 175-asteiseksi, joko rasvakeittimessä tai kattilassa. Paista rinkulat  kullanruskeiksi kääntäen ne paiston puolivälissä. Muista paistaa myös leikkaamasi keskustat, ne ovat makoisia suupaloja! 
° Nosta paistokset valumaan talouspaperilla päällystetyn ritilän päälle. 
° Sokeroi rinkulat lämpiminä. Lämmin rinkula on parhaimmillaan, rapea pinnasta lehtevän pehmeä sisältä.

Maksoiko vaivan muutaman tunnin vaatinut leipomuksen teko ? Usko pois,  ne olivat vaivansa arvoisia herkkuja ! 

nami-hiiri

( Tämä postaus kopioitu vanhasta nami-hiiren blogista )

2. maaliskuuta 2019

Saisiko olla pulla? Hillolla vai mantelimassalla?







Rusinapullan kotimaa on Saksa, jossa sitä syötiin jo 1600 -luvulla. Saksalainen pulla ruskistettiin voissa ja maustettiin tavallisilla rusinoilla, sekä pienillä korinteilla.  Pulla syötiin aina maidon kera. 

Saksasta pulla kulki Ruotsiin ja mantelimassatäytteistä laskiaispullaa alettiin syödä siellä jo 1700-luvulla. - Laskiaispulla sai kuitenkin epämiellyttävää mainetta. Kuningas Aadolf Fredrik, joka hallitsi vuosina 1751–1771, kuoli ruoansulatusvaikeuksista johtuneeseen halvaukseen Laskiaistiistaina vuonna 1771 syötyään 14 laskiaispullaa.  Pahaan oloon vaikutti varmasti pullia enemmän niitä edeltänyt raskas ateria ja sen valtaisa määrä, jota Kuningas huuhteli alas samppanjalla. Ruotsi menetti laskiaispullien vuoksi melko tyhjänpäiväisen kuninkaan, joka  kuitenkin oli näppärä nuuskarasioiden askartelija. Turhauduttuaan kuninkaana olemiseen ja valtaneuvoston määräilyyn, hän ryhtyi askartelemaan puutöitä.


Aadolf Fredrik oli pullamössösukupolvea, sillä tuohon aikaan laskiaispullat syötiin lautaselta, jossa oli lämmintä maitoa. - Ehkä siksi, että laskiaispulla yleistyi Ruotsissa  vasta 1800-luvun loppupuolella, ja saapui Suomeen hissukseen 1900-luvun alkupuoliskolla ruotsinkielisten rannikkoseutujen kautta. Aikaa myöten herrasväen herkku levisi tavallistenkin ihmisten kahvipöytiin, mutta silloin pullaa ei enää syöty lautaselta lämpimän maidon kera, vaan kahvin kanssa. Kylmää maitoa jotkut kaatoivat kahvin joukkoon.

Hiukan kultasokerin rakeita pullan lakissa. Vadelmahilloa tuli kyllä hiukka reippaasti. Hillolla täytetty laskiaispulla on mantelimassaan verrattuna varsin nuori keksintö. Se on saavuttanut nykyään paljon laajemman kannatuksen, kuin alkuperäinen - se 'aito ja oikea' täyte!

Pullalautaselle lämmin maito vaahtoutui patterikäyttöisellä Bonjour -kastikesekoittimella. Sen vinhasti pyörivä osa on kuin laivan potkuri pienoiskoossa. Maitovaahto oli niin jämäkkää, että hiiri oli aikeissa kokeilla sillä pursottelua . No, ehkä ensi kerralla.

nami-hiiri

26. helmikuuta 2019

Kuivattu kananmunan keltuainen





Olin tekemässä juuri tätä postausta vajaat pari vuotta sitten, muutama kuva oli otettu, teksti miltei valmis postattavaksi illemmalla. Lähdin käymään junalla Zürichiin tyttäreni luo. Junassa puolivälissä matkaa pieni sairaskohtaus yllätti ja muutti suunnitelmia. Toipuminen sairaalassa, erilaiset testit ja eri tohtorien arviot ja tarkkailut veivät muutaman viikon. Kotona on aina kivaa ja erilaista puuhastelua riittää, mutta leipominen entiseen malliin ei yksinkertaisesti huvittanut. Palapelien kokoaminen ja kuvien maalailu pienillä pensseleillä tuli leipomisen korvikkeeksi. Palasin silloin vanhojen harrastusteni pariin. Pitkät päivittäiset kävelylenkit ovat myös vaihtuneet lyhyempiin. Naismuistiin en ole kävellyt 10 km matkaa. Lähimpään markettiin on jyrkkä alamäki ja sen nousu takaisin kotiin. Se saa minut hieman, vain hiukka hengästymään! Olen tyytyväinen, aurinko paistaa! Mutta nyt olen taas päättänyt kirjoitella blogiin ja näppäillä uusia kuvia Instagramiin.

Monenlaisista erikoisuuksista on tullut luettua, ihmeteltyä ja tietenkin kokeiltua, mutta tämä on yksi niistä joka pysäytti nami-hiiren hetkeksi raapimaan päätään. Ja niinhän siinä kävi, että alku hämmästyksen jälkeen tämä suorastaan vaati tulla kokeiltavaksi hiirenkin keittiössä. Kyseessä ovat hyvinkin perinteiset espanjalaiset herkkupalat lohkoina,siivuina tai raasteena, suolatut ja kuivatut keltuaiset. Ne kuulemma maistuvat raastettuna jäätelön kaverina aterian päätteeksi. Tähän nami-hiiri tarttui, vaikkei ole jäätelön ylin ystävä.
Ensin valmistetaan suolausseos ( = suolasokeri) suhteella 1/3 sokeria ja 2/3 suolaa. Joissain ulkomaisissa ohjeissa on maininta määristä, että jälkituoissa puolet ja puolet. Kokeiltuaan molempia ohjeita eri kerroilla hiiri päätyi katkossa  sekoitussuhteeseen puolet ja puolet! Makuasia! 
Jos kanala on lähistöllä kuten hiirellä, niin aina parempi, ja ellei niin kaupan kennoista valiitaan hyvä päiväys. Sanoisin, että kolme munaa riittää ensikokeiluun uteliaisuuden poistamiseksi Ü. 
Seosta kaadetaan reunallisen astian pohjalle noin sentin kerros. Sen päälle asetellaan keltuaiser varoen jotta pysyvät ehjinä! 
Keltuaiset peitetään varoen kokonaan suolan ja sokerin seoksella ja astia kelmulla ja siirretään kylmään viikoksi. Viikon kuluttua keltuaiset nostellaan varovasti seoksesta ja rapistellaan ylimääräinen suolasokeri pois. 
          - Ensimmäisellä kerralla hiiri kokeili kuivumassa olleista vain yhdellä viikon kuivuneella keltuaisella jos  
             se   kestäisi raastamista ja se toimi. ( Olin valikoinut pienimmät testiin. ) 
            - Jatkokäyttöä varten tarpeeksi kuivuneet keltuaiset ovat napakoita ja muistuttavat ulkoisesti 
              jo hyvin paljon kuivattuja aprikooseja!

           HUOM! 
           Suolasokeriseos kannattaa rapistella tosi tarkoin pois. Kevyt, kylmällä vedellä  huuhtelu on 
          paikallaan ja talouspaperilla kuivaus. 
          Varsinainen kuivaus tapahtuu uunissa, 150 °C  n. 30 min. Eri blogeissa ja nettisivuilla hehkutetaan jopa
          kahden kuukauden käyttöaikaa, mutta nami-hiiri sälyttää n. kuukauden.
  
                 Pasta-annoksessa                                                            ...jälkiruokana jäätelön kaverina !
Nettivinkkien ja koiran kotona tai hiiren kolossa maistelun perusteella nämä soveltuvat raastettuna keitetyn parsan, keitetyn kalan päälle, maistuu pasta-annoksissa, sillivoileivän pirusteeksu ja mihin vain nyt mielikuvitus antaa myöden.
Maku on erittäin herkullinen. Odotin ehkä paljon intensiivisempää makukokemusta, mutta tämä on tosi miellyttävän makuista. Rakenne on vähän toffeemaisen tahmea, mutta keltuaisten raastaminen onnistui silti ihan tavallisella karkealla raastimella. Jatkossa olen maltillisesti aina antanut niille lisäaikaa tai heti alkuun valinnut pieniä kananmunia.
nami-hiiri 

24. helmikuuta 2019

Sunnuntain pullapitko ei muuksi muutu
































Yhtävarmasti, kuin  aamu valkenee sunnuntaisin, niin Sveitsissä syödään  Zopf -leipää voin ja juuston kera. Toiselle tai kolmannelle palalle laitetaan, ehkä jo hilloa. Harvassa ovat ne sveitsiläisperheet, jotka eivät tätä perinnettä noudata. Ne, jotka eivät ehdi leipoa, niin ostavat sen kaupasta, kuten tavallista leipääkin. En osaa kertoa, mikä on vehnäjauhon ja Zopf-jauhon oleellisin ero.  Hinnassa se ei näy, eikä jauhoja silmillä vertaillessa. Olisikohan erot samankaltaisia, kuin Anni Helenalla ja Sunnuntailla tai Vaasan Kruunulla. Tai kenties kuten karkeilla ja hienoilla jauhoilla ?!
Teen Zopfia oikein mielelläni silloin tällöin ja laitan nykyään osan pakkaseen, jotta olisi joka sunnuntai 'pullaa', jos mieli tekee. Ääneen en tietenkään mainitse sanaa 'pulla', enkä sitäkään, että saatan syödä sitä muinakin päivinä. Jotain kirjoittelin jo Laskiaisen aikoihin Zopfista, kun olin  tehnyt siitä MAKU-lehden idealla laskiaispullan korviketta maitolautaselle. Tälläkin kertaa oli kokeilut mielessä. Ajattelin sulattaa muutaman wienerin pohjan ja toteuttaa raparperipaloilla joskus näkemääni ideaa. Torilta sai nuoria raparperinvarsia ja ne maistuivat hyvältä raakanakin. Lapsuus tuli mieleen, jolloin pureskelin niitä usein ja lauleskelin "Raparperin alla" -laulua. Hämärästä mielikuvasta johtuen,  join lasin maitoa päälle, jota muistin raparperin kaipaavan.
Uunituore Zopf maistui myös maidon kanssa. Osa joutui pakastimeen jäähdyttyään ja muutama siivu koekaniiniksi nami-hiiren hullutuksille. Se mitä kokeilin onnistui. Lopuksi hieman improvisoin 'nopeaa vierasvaraa', jospa naapurin vanha rouva taas onnistuisi soittamaan ovikelloa  j u u r i  kahvin taikkapullan 'tuoksun' aikoihin. Tarvittaisiin joko löysää vaniljakastiketta tai sitten laskiaispullan vaahdotettua maitoa, jotta syöminen kävisi helpommin, vaikka pulla onkin tuoretta. Toki pullan pienen siivun voisi syödä, kuten nami-hiiri,  suoraan kädestä ja ilman vaikeuksia, ilman hienostelua!
Paljon eivät eri voi-Zopf-reseptit poikkea toisistaan. Tässä jauhopussin kyljessä oleva, kuten kuva 'oikeaoppisesta' letityksestäkin.
500 g Zopf-jauhoja 
20 g tuoretta hiivaa paloiteltuna
1/2 rkl suolaa
1/2  rkl sokeria
75 g pehmeää voita
3 dl maitoa
voiteluun: 1 keltuainen + 1/2 tl auringonkukkaöljyä
Anna taikinan levähtää vaivaamisen jälkeen 15-20 min.  
paistoaika kullanruskeaksi 180°C noin 40-45 min.
nami-hiiri
Kopioitu vanhasta Vuodatus blogistani: lauantai, 15. toukokuu 2010    Leipä nimeltä "Zopf"

15. helmikuuta 2019

Pieni koira nimeltä "Moët"




Pieni kolme kiloa painava tyttäreni koira, Moët. Se on silloin tällöin nami-hiiren kaverina yökylässä.  Koiran pieni koko arveluttaa hiirtä, kun käymme ulkona. Lähialueen kissat ovat suurempia. Hyvin olemme kuitenkin pärjänneet, kissat pötkivät pakoon

Koiran nukkuessa nami-hiiri kokoaa palapeliä tai maalaa pienillä siveltimillään. - Koira on pieni, mutta palapeli syntyy vielä pienemmistä osasista.

nami-hiiri

14. helmikuuta 2019

Makoisaa ystävänpäivä 2019





Täällä ollaan pitkästä aikaa. Hiirenkolon ympäristössä on lumeton talvi. Milloin lunta satelee, niin se sulaa samantien. Aurinko paistelee usein muutamat tunnit aamulla tai päivällä. Elohopea saattaa nousta jopa kahteenkymmeneen kuten eilen...kesä ei ole ja lapasia tarvitaan. Hämärä hiipii jo alkuillasta. 

Hiiri on vaihtanut pullasudin pieneen maalisutiin,  ettei ihan pullaksi muuttuisi, kun liikunta ei oikein huvita. Laiskuuden poikanen on kai iskenyt. Pieni askelmittari piilottelee jossakin Ü. Se ei suostu löytymään. 




Postilaatikkoon kolahti maanantaina paksu kirjekuori, suklaata Suomesta. On ystävänpäivä! 


Kiitoksella, Piia, monivuotinen SLY -ystävä makeasta muistamisesta! 
Kiitoksella korteista sehä viesteistä!
Ihanaa ja makeaa päivää kaikille!

nami-hiiri

29. lokakuuta 2018

Suklaahippuja vetoketjun takana !

                                 



Iloinen yllätys. Tuliainen Wienistä. Kahvikakkua vetoketjun takana. Ihan juuri ei tule nami-hiiren mieleen vastaavaa kakun pakkausta, joka avautuu vetoketjulla! Painoa on miltei puoli kiloa, 470g. Siitä riittänee nami-hiirelle useampi pala.  Normaalien kahvikakkuainesten joukkoon on sekoiteetu munalikööriä.  "Original Sacher schokerlkuchen mit Eierlikör"


 nami-hiiri