Kaikki ihanat ja kannustavat blogilaiset, teille suuret kiitokset saamistani viesteistä. Kilpailuja en ole koskaan pelännyt, jokainen tekee parhaansa, mutta yksi voittaa! Mieluiten kuitenkin olen aina 'häärinyt' taustalla, vaikka niistäkin tekemisistä on kertynyt voittoja. Olen myös osittain omaksunut tämän maan tavan leipoa vain perheelle, mutta vieraat ja tuttavat, samoin ystävät viedään aina ulos syömään, ainakin erittäin usein. Toisin sanoen, ei edes päiväkahville ole tapa kutsua ketään kotiinsa. - Teen harvoin enää itse mitään ja siksi kai nyt niitä 'taltioituneita' ideoita putkahtaa esille teidän ihania keittiössä syntyneitä luomuksia katsellessa. Katsotaan ja mietitään.....
Keittiön työpöydälle kokosin kaikenlaista tarviketta ja välinettä, sekä silikoni alustan, kehitelläkseni 'maalaishiirelle' uusia herkkuja - pitääkseni lupaukseni. Samaan aikaan päässä pyöri äskettäin näkemäni pienet pikeeriset kukat. Olen aivan varma, että jotain oppii, kun harjoittelee. Koen myös suureksi eduksi sen, että tunnen kukat paremmin, kuin hyvin eli nimistä muodostuu heti oikea visio. Mutta tuo 'vieraani' on saatava ensin jaloista pois, niin on rauha harjoitella. On muutenkin jääkaapin tyhjennys käynnissä edessä olevan pienen retken lähestyessä.
Oli edelleen tyhjiä voitaikinasarvia, mauttomia mansikoita ja muutama desin kermapurkki. Kun tarvitsee 1 dl kermaa pieneen talouteen silloin tällöin, on hienoa, että niitä on. Mutta miksi niitä pitää aina ostaa neljän pakkauksen 'teippaus'? Pikeerikukat pyörii filminä mielessä, mutta sähkövatkain pyörittää jo kermaa ja keltaista sokeria, vaahtoa syntyy. Vähän myöhemmin vielä mintun vihreää. Tässä kohtaan olen iloinen, että ostin kerran pienen muovisen työvälineen kermapursotusta varten. Pienen määrän ollessa kyseessä, se on oiva apu: täytä, käytä, pursota ja pese! Se näkyy osin kuvassa. Kekseistä ajattelin tehdä 'Rex-kakun' jo aiemmin, kun sen näkeminen jostain blogista toi hauskoja muistoja mieleen. Aivan sattumalta syntyi ensimmäinen pieni kermakukka, toinen....
Vaikka pidänkin Aino Aallon lautasista, otin esille sinisen, jotta vaaleat kukat näkyvät paremmin. Lautanen on ruokalautasen kokoa, kuten Leivontafoorumissa mainituissa 'gourmet' -ravintoloissa. Eilen suklaisella moussella täytetyn sarven leikkasin pienemmäksi ja pari mansikkaa joutui siivuttajaan. Ne olisi voinut hajoittaa/aukaista hieman enemmän, mutta huomasin sen vasta nyt kuvasta. Lisää kermakukkia ja pistaasimantelia eilen avatusta pussista. Kukkiin olisi voinut laittaa yhden nonparellinkin, mutta hopeiset saivat pysyä toistaiseksi purkissa. Sinisiä olisin laittanut, mutta siitäkään en ole aivan varma. Yksinkertainen kaunis on kauniinpaa.
Valmiiseen kaupan vohvelikuppiin laitoin suklaamoussea pohjalle. Päälle tulikin sitten aivan uusi makuelämys, italialaisen reseptin mukaan tehtyä mansikka-sitruuna-basilika-jäätelöä. Valmis jäätelö on hauskasti epätasaisen raidallinen. Yritin tehdä pieniä palloja, mutta ... Vasemmalla voi juuri ja juuri havaita pallossa vihreitä raitoja. Ne ovat basilikan lehtiä! Erilainen maku, mutta voisin maistaa toistekin. Yritän kuvata jäätelöä paremmin seuraavan kerran.
Ja lopuksi miltein kaappiin unohtunut suklaamousse, joka jäähdytteli muutaman tunnin silikonivuuassa. Oliko minussa vika vai moussen koostumuksessa? Pintaan jäi ikäviä ilmakuplia, jotka tekevät kumotusta 'pikku-kakusta' tuhruisen. Mansikka ja siitä mintun värisestä kermasta kukkia, tomusokeria. - Nyt on tehty koko viikon jälkiruuat.
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !