Mainittaessa sana 'kastanja' tulee monelle mieleen varmasti ensimmäisenä syksyn hiipivä kylmyys tai talven luita ja ytimiä pureva pakkanen, johon liittyy saumattomasti, ihana kaduilla leijaileva paahdetun kastanjan tuoksu. Sormia lämmittävä paperituutti tai paperinen pussi täynnä polttavan kuumia paahtuneita kastanjoita, joiden hieman raollaan olevat kuoret kutsuvat maistamaan vaaleaa sisältöä. Vaikka aistiikin palleron olevan kieltä poltava, sitä on puraistava. Sen makeus on muistissa edellisistä kerroista.
Ei tarvitse matkustaa Toscanaan, ei Pariisiin, ei edes Zürichiin - voi jäädä Helsinkiin löytääkseen tämän elämyksen ja ostaa tummia, miltei mustan ruskeiksi paahtuneita kastanjoita katukojusta. Tuulisella ilmalla jo kaukaa Mannerheimintieltä, vanhan Lasipalatsin nurkilta askeleet ohjautuvat mitään kysymättä tutun tuoksun perässä, 'Kolmen sepän' patsaalle, suuren höyryävän kastanjapannun luo!
Sveitsistä löytyi erikoisuus, jota en ole toistaiseksi muualla huomannut, tuubiin sullottu sileä kastanjatahna. Se työntyy ulos reijitetystä korkista tuubia puristettaessa. Tällä ulkoisesti vermicelliä muistuttavalla tahnalla koristellaan jäätelö tai täytetään tartaletti, joka saa kermavaahtoruusukkeen kaverikseen ja vaihtelevasti kirsikan vaahtohuipulle antamaan väriä. Se on mielenkiintoinen ja kaloririkas makuelämys! On hyvin tavallista tilata vain 'puolikas annos' kahvilassa yksin istuttaessa. Tätä en ole oikein ymmärtänyt tai ollut ymmärtävinäni, sillä ei se annos nyt niin hirmuisen iso ole.
Lähiseudun hiljattain avattu italialainen 'Il Gelatto' -jäätelöketjun baari on keksinyt laittaa listalleen 'Spagetti'-annoksen. Siinä ei tosin ole pasta lähellä käynytkään, eikä edes tämä sveitsiläisten suuresti rakastama kastanja-vermicellikään. Mutta idea on sama, jäätelö annostellaan keoksi matalareunaiselle lautaselle kuusi reikäisellä suuttimella.
Kastanjapyrettä naturel ja vaniliinilla maustettua, samoin kokonaisia vedessä uiskentelevia kastanjoita purkitetaan Ranskassa ympärivuotiseen käyttöön. Molemmissa on kastanjan murusia. Mutta Toscanaan on ehkä sittenkin matkustettava, jos mielii saada leipomuksiinsa kastanjajauhoja, Farina di Castagna. Pussin kyljessä on yleensä hyviä reseptejä. On kuitenkin hyvä tietää, että jauhot ovat herkästi pilaantuvia, joten aiotut leimopukset on syytä tehdä pienellä aikavälillä ja pakastaa vaikka tarvittaessa.
Kreikassa kastanjaa sekoitetaan usein rahkaan tai paistetaan jälkiruuiksi. Sokeroidut tai suklaaseen kastetut kastanjat huolehtivat yltäkylläisesti kaloreistamme. Hirvenlihan kanssa maistuu hyvin glaseeratut kastanjat ja samaan tapaan makeutetut pienet porkkanat.
Toki kastanjoita voi kotonakin paahtaa takkatulen mukavassa lämmössä. Niin on tehty vuosisadat varsinkin jouluna ja talven pakkuvilla pakkasilla. Mutta siitä puuttuu silloin se alkuperäinen ajatus - sään purevuus, jota lieventää käsiä polttavat, kuumat kastanjat.
nami-hiiri
aleksi kirjoitti 8.10.2009 klo 13.04mulla tulee sanasta mieleen vaan kastanjetit :)
'Nippelien selvittely' on piintynyt tapa ajasta, jolloin piti olla valmius kaikenlaisiin kysymyksiin, jota vain asiakkaat saattavat kysyä ! Lueskelen paljon, myös keittokirjoja, pahimpaan makean nälkääni ;D
Tarkista, että lukee: nami-hiiri - se loppu oli ihan oikein.
Angelinassa sai kyllä myös maailman parasta kaakaota, sehän on kuin sulaa suklaata.