On vaikea sanoa, josko nami-hiiri sortuu makukokeiluihin enemmän koiran kotona ollessaan. Totuus on kuitenkin osaksi ainakin se, että Zürichissä on hieno tori parikertaa viikossa - ei siis joka päivä. Myös tavarataloissa ruokaosastojen tarjonta on toisenlainen, kuin hiirenkolon lähistöllä, suurissa perusmarketeissa. Suurkaupunki tarjoaa myös enemmn erikoisliikkeitä, joissa on kiva piipahtaa. Pitaya/Pitaija ei ole mikään uusi tuttavuus....valkoinen hedelmäliha mustine minisiemenineen, mutta aneliininpunainen oli! - Kuvien lataus ei onnistunut eilen koko päivänä, mutta nyt pelittää jälleen mallikkaasti.
PITAHAYA (Hylocereus triangularis)
Pitahaya/Pitaya/Pitaija on Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kaktushedelmä, jossa ei kuitenkaan ole piikkejä. Kasvia on kasvatettu menestyksekkäästi myös Aasiassa. Se tunnetaan paremmin ehkä nimellä lohikäärmehedelmä, mikä viittaa puun muotoon.
Lajikkeita on sekä keltaisia että sinipunaisia. Hedelmäliha on yleensä valkoista, mutta voi olla myös punaista. Punaisen Pitahayan hedelmäliha on valkeaa tai aniliininpunaista. ( Hylocereus polyrhizus, sinipunainen kuori ja punainen hedelmäliha.)
Hedelmän maku on hienokseltaan aromikas, vähän makea. Joku löytää siitä kiiviä, joskin ilman hapokkuutta.
Hedelmä halkaistaan tai lohkotaan ja syödään lusikalla puolikkaasta. Sopii myös hedelmäsalaatteihin sekä eksoottiselle hedelmälautaselle muiden eksoottisten hedelmien seuraan….sekä juustolautaselle, suositellaan tarjottavaksi jääkaappikylmänä.
Siitä voi myös tehdä mehua. Hedelmälihassa on paljon pieniä, mustia ja syötäviä siemeniä, mutta paksua kuorta ei käytetä.
Pitaija kuuluu hedelmäosaston arvokkaimpiin hedelmiin ja sen kilohinta vaihtelee 5 €-15€ välillä.
Kaloreita 100 grammassa hedelmälihaa on 50 kcal tai 210 kJ. Lisäksi hedelmässä on B-, C- ja E-vitamiinia sekä myös runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Vesipitoisuus on 90 %. / n-h
Hiiri ei syö perunalastuja laisinkaan. Ne ovat liian suolaisia. Jotta tietää tämän, niitä on tietenkin maistettu, sekä tavallisia, että grillimausteisia ja hieman eri merkkisiäkin. Matkoilla hiiri on tutustunut sinisen perunan lastuihin. Nykyään niitä saisi hiirenkolon lähimarketistakin. Ei tee mieli.
Pienen poikkeuksen teki toissa vuonna tuttavuus muiden vihanneslastujen kanssa - ja nyt tuli eilen ostettua 40 g pussi kuvan lastuja. Taisi hiirtä enemmänkin houkutella pussin ulkoasu, kuin sen sisältö. Suolaus oli hyvin mieto....pussi hupeni pienessä ajassa.
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !