Muistikuvissa istuvat edelleen lapsuuden joulun alusviikot, jolloin kellarista haettiin syksyisin silkkipapereihin käärityt virheettömät oman siirtolapuutarhan punaposkiset omenat joulunviettoon! Oma tärkeä tehtävä oli nyt kiillottaa omenat silkkipapereilla posliinipintaisiksi. - Nämä vuosikymmenien takaiset muistot heräsivät hetkessä, kun nami-hiiri kulki loppuvuonna St. Lawrence -kauppahallissa ja kohtasi pienet punaposkiset omenat. Lapussa kilohinnalla lisäksi luki "Lady - Christmas Apple".
image-normal.jpg
Kuvassa yksi Pink Lady hiirenkolon marketista torontolaisten Lady omenien joukossa.
Niitä nami-hiiri söi ja makusteli antaumuksella ja osti myöhemmin pussillisen kotikoloonkin vietäväksi. Vain yhdestä syntyi uunissa ryppyreunaisia koristeita, mutta piirasta hiiri ei koskaan sitten paistanutkaan, eikä tarvinnut koristeita, vaan söi nekin. Viimeisen omenan hiiri söi uudenvuodenaattona.

Lady omena, Pomme d'Api,  joka tunnetaan myös nimellä Jouluomena, ei ole se markettien hyllyjen 'Pink Lady' vaan aivan oma hyvin pienikokoinen lajikkeensa. Se on vanhin tunnustettu omenalajike juuri tällä  nimellä. Se on alun perin dokumentoitu jo Rooman  etruskien 'kirjoissa' noin 700 eKr.
Ensimmäinen viittaus  Lady omenaan oli jo vuonna 1628 aikana renessanssin  Ranskassa..... Se on kasvanut kuningas Louis XIII hedelmätarhoissa.  Ranska rakasti niitä, kun arvelivat kuninkaallisiksi omenoiksi. Siirtolaisvirran mukana tämä lajike matkasi Amerikkaan. Lady omena  kotiutui Amerikkaan 1800-luvulla. Sen puutarhakasvina esiintyminen on vaihdellut vuosisatojen saatossa. Perinteisesti omena jatkoi elämäänsä uudessa maassakin joulukoristeena pienen kokonsa vuoksi ja niitä oli myös joulusukat pullollaan. 
Pieni, punaposkinen hedelmä on erittäin maukas, mehukas lajike. Sen tuoksu, sekä kermankeltainen hedelmäliha ovat hyvin aromaattisia ja siksi sitä ei suositella kuorittavaksi.  Tämä lajike on hyvin suosittua siiderin raaka-aineena. 
nami-hiiri