Siitä on vierähtänyt aikaa, kun hiiri on tehnyt piparitalon. Sen teko itselle on tuntunut turhalta ja eihän hiiri ole aina edes jouluja kolossaan viettänyt. Viime vuonna oli niin ihania, ihastuttavia taloja ja rakennelmia suomalaisissa leivontablogeissa, että nami-hiiri päätti tehdä itse myös. Tosin ennakkoon oli selvää, että talo valmistuisi vasta seuraavaksi jouluksi. Malli oli mielessä valmiina. Hahmotelma piirtyi paperille ja kuvaa hiiri katseli hyvin usein. Talvi oli lopuillaan.  Kyllähän piparkakkutaloja voisi kesälläkin tehdä. Ei sellainen talvea vaadi – eihän sitä ole nytkään !
Nyt aivan sattumoisin viikko sitten löysin silikonisabluunat, joita voisi käyttää suklaisen talon tekoon tai (kakku)taikinasta paistettavaan.  Talon seinät on osin jo ’valettu’ suklaasta ja muutamat koristeet valmiina sokerimassasta.....
Hiiri on asettanut haasteen itselleen ja aikoo kasata sen isolle tarjottimelle  posliiniesineidensä kanssa. Askel askeleelta Joulua kohden ne sitten vaihtuvat sokerimassa figuureihin tai piparitaikinaisiin paistoksiin. Esineet pääsevät omille paikoilleen. Saas nähdä mitähän siitäkin tulee? Maalitela ja vasara ovat aina pysyneet hiiren ’kätösissä’ ,ja koska kaikki on mahdollista niin......
...valmiit seinät ovan noin 1cm paksuisia muotissa olon jälkeen. Muottien suunnittelija oli jättänyt ikkunat ompinaisiksi, mutta hiiri avasi eli ohensi ikkunoita jo 'valamisvaiheessa. Suklaa jäi hyvin ohueksi ja se oli helppo rapsutella pois sokerimassan työkalulla. 
Keskeneräistä työtä ei mielellään näyttele, mutta tässä talon mittoja: matala seinä on 9,5cm x 14,5cm ja koko korkeus harjan kohdalta on 18cm. Kuten huomaatte vain yhdestä ikkunasta murtui pokan osa. Suurempana virheenä nami-hiiri pitää sitä, että alkuperäinen 'arkkitehti' on unohtanut talosta savupiipun. Suunnittelusta hiiri pitää oikein kovasti ja kokeilee josko piipun voisi tehdä aiemmin hankituilla suklaakuvioiden sabluunan ruutupinnan avulla.
Nami-hiiri ei vähättele aiemmin lukemiaan oppeja. Mutta vaikka vieressä olikin lämpömittari suklaan temperointia varten, niin hiiri jätti vaiheen pois. Toinen syy oli se, että suklaa oli niin kutsuttua 'taloussuklaata'. Se ei tarvitse temperointia, mutta aiemmista kokemuksista päätellen voisi kyllä ajatella niin, että osa ulkomaisista 'keittosuklaista' on vain kukkaroystävällistä, josta muut taloussuklaan ominaisuudet ovat unohtuneet  valmistajilta. - Konvehtien kuoret ovat paksuudeltaan ihan eri luokkaa, kuin suklaatalon seinät.. Pienet herkut sulavat huoneenlämmössä herkästi. - Kopioin oikean suklaamestarin ohjeen luettavaksi ja liitän parit kuvat myös talopakkauksesta.
 
Valkosuklaasta ja taikinasta tehdyt mallit.
Suklaan temperointi eli vakauttaminen
Kaakaovoi koostuu useista eri rasvoista, jotka sulavat ja hyttyvät eri lämpötiloissa. Rasvat voidaan vakauttaa suklaan temperoinnilla. Kaakaovoi sulaa 37°C. Suklaaseen saadaan temperoimalla kaunis kiilto ja se myös hyytyy paremmin. Paljon kaakavoita sisältävät suklaat tulee temperoida ennen käyttöä. Taloussuklaa sen sijaan sisältää kasvirasvaa, joten sitä ei tarvitse temperoida. Oikeaoppinen temperointi on hankalaa tavallisissa kotioloissa, mutta sen voi tehdä näin:
  • Raasta 1/3 suklaasta hienoksi. 
  • Sulata loput suklaasta vesihauteessa tai mikrossa sulaksi. 
  • Älä kuumenna suklaata liikaa tai se palaa ja muuttuu kokkareiseksi ja alkaa maistua kitkerältä. 
  • Kokeile suklaan lämpötila kastamalla sormi suklaaseen ja laita sitä tippa huulillesi. Suklaa ei saa tuntua kuumemmalta tai kylmemmältä kuin huulesi.
  • Kun suklaa on sopivan lämpöistä, lisää raastettu suklaa erissä joukkoon, sekoittaen kunnes suklaa on sileää ja kiiltävää.
  • Nyt suklaa on temperoitu ja lämpötila  on oikea, maitosuklaa 29-31°C ja tummasuklaa 31-32°C. Voit kokeilla onko temperointisi onnistunut kastamalla veitsen suklaassa ja jos suklaa  alkaa kovettua muutamassa minuutissa, on vakauttaminen onnistunut.
nami-hiiri