Muotoilijaksi omassa keittiössä !

Jääkaapin ovessa Nallen pulkkamäki–kö?   II osa

Muotoilu eli design  on keittiössä jokapäiväistä elämää. Italian sana disegno = piirustus, suunnitelma, malli - tarkoittaa esineen tai muun kohteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua tai sen valmistusta. Siinä missä puhutaan brändien suunnittelusta ja toteutuksista voidaan puhua oikeutetusti  myös pienen kotileipurin muotoilusta. Keittiöissä syntyy kermainen Hello Kitty, sokerikuorrutteinen Angry bird, Kamée -pipari tai suklaasta Aalto -vaasi. Muotoilua aidoimmillaan. Rajaa ei käytännössä ole. Samaan aikaan jossain joku toinen keksii helpotusta tuovia työkaluja näihin erilaisiin asioihin ja tekemisiin. 

Hiirenkolossa on kokeiltu pieni aika vapaatyylistä vuokaa – ja siitä on ollut arvailussa nyt kyse.

 

Miten kertoa lukijalle yhdellä tyhjentävällä sanalla, kun kädessä on punainen, litteä, letkeä‚ reilun metrin pituinen leveähkö ’silikoninauha’ ? Valmistaja selittää sen olevan vuoka - backform - baking dish - forme à pâtisserie - kaikilla maailman kielillä ! Mutta miten ihmeessä, eihän siinä ole pohjaa, ei sulkijoita... Syntyy välittömästi lisää  kysymysmerkkejä kuulijalle tai lukijalle.

Valmistaja mainostaa tuotteen olevan ”vapaasti leipojan itsensä muotoiltavissa oleva vuoka leipomuksiin”. Ja sellainenhan se on. Voit itse muotoilla sydämen, ympyrän, kukan.....

.......pupun tai kääntää sen vaakatasoon, niin pupu onkin kala......mutta entä vuoan pohja ? Etkö tiennyt - sehän on jo sinulla keittiössäsi - leivinpaperin päällystämä uunipelti. Siinä letkeä näppärissä designsormissasi muotonsa saava nauha pysyy, kuin täi tervassa sen toisen, hieman paksumman reunan sisälle upotettujen magneettien avulla.  -  Kätevä! - Ja jos mietitään, että siinä on vähintäänkin puolitusinaa eri muotoista ja  kokoista vuokaa, niin kaappitilaakin säästyy mukavasti muille asioille. Vuoan suurin halkaisija on 30 cm. -  Hauska sattuma, nami-hiiri sai tänään sähköistä postia. Lähettäjä kertoi niitä näitä ja viestinsä lopussa ostaneensa kassillisen kakkuvuokia, miettien  nyt keittiössään, mitä niillä tehdä ? 

Kuvassa on tällä kertaa pieni 2 munan ’kakkuvuoka’ menossa uuniin. Pieni ’jalka’ valmiiseen paistokseen aina tulee peltiä vasten olevan paksumman magneettireunan vuoksi. Se ei haittaa, eikä kukaan huomaa sitä pursotusten tai suklaan alta . Pyykkipoikaa ei tarvita, mutta ennen vuoan täyttämistä se pitää kätevästi laitojen ’liitoskohdan’ paikoillaan. - Valmiste on sikäli myös laadukas, että se palautuu aina hetken jäähdyteltyään alkuperäiseen punaiseen väriinsä. 

Nami-hiiri on omaansa testannut kakkupohjaan, pullaan ja hyydykekakkuun - ja hyvin on toiminut. Pitää vain muistaa ne pohjan magneetit, ettei lusikat yms. ala juosta perässä.  Puhdistus on helppoa juoksevan vesihanan alla.  Jos se ei olisi punainen väriltään, niin sen säilytyspaikka voisi hyvinkin olla  hiirenkolossa jääkaapin valkoinen ovi ! Miksei se ei ole keltainen, vihreä tai edes sininen?

Hauskoja vastauksia tuli uteluun monta . Hiirenkolossa on niitä testailtu ja hauskaa on ollut! Sana 'vuoka' oli  napakymppi. Sitä arvailussa haettiin.  Randomia ei tarvittu tällä kertaa. 

Onneksi olkoon -   Heléen !  

Kiitoksella kaikille, jotka miettivät ja tuumailivat ! 

Ehkä ensi kerralla onni potkaisee .... !

 nami-hiiri

 Ylimmäinen  'sateenkari' -kala ja sydänpulla ovat  vuoan esitteestä.

Paakelssi-kuukausi on lopuillaan

Miten osuva nimi makeuksia täynnä olevalle helmikuulle ! Hiiri luki nimen jostain päivälehdestä alkukuusta. Ja päätti ottaa sen käyttöön, lupaa kyselemättä.

 

nami-hiiren ikioma  ”Ruusu – paakelssi” 

 

-  kupiksi  muotoiltu paistunut  pala voitaikinaa pakkasesta tai kaupan valmiita 'murokuppeja'

- täytteeksi ananasta ja tummaa suklaata kiekosta tai levystä

- kermaa ja 'wiener melage’ -sokerisekoitusta 

- rapeaa pistaasimanteli-krokanttia

-  kuivattuja syötäviä ruusunterälehtiä

 

nami-hiiri

Lilla prinsessan heter Estelle Silvia Ewa Mary !

 

Ruotsin uusi pieni Prinsessa Estelle, ”Tähti”,

olkoon polkusi ruusuinen 

ja 

kulkekoon onnellisten tähtien alla !

Hiirenkolossa tehtiin juhla Ruotsin uuden pienen Prinsessan kunniaksi ja "hienohelmamme" pääsi kuvaan. - Kakku on mehukas kahvikakku, joka oli ollut hetken pakkasessa.

Koristeet sokeroituja ruusunlehtiä ja syötäviä kultatähtiä. Mutta yksi ruusu on kehitelty aamulla sokerimassasta ja annettu sille nimeksi 'Estelle'. Ruusuilla on aina erisnimi, ne eivät ole vain pelkkiä ruusuja. - Lajike on kehittelyn alla. Kukkakauppoihin on viime aikoina ilmestynyt paljon suuria ja kauniita marmoroituja ruusuja, siitä nami-hiiren idea.

nami-hiiri

Jääkaapin ovessa Nallen pulkkamäki-kö?

 

Sieppaa ! Lumi on liukastellut jonnekin, eikä huomenna voi lasketella mäkiä hiirenkolon ympäristössä laisinkaan. Vaikka yöt ovat ihmeitä täynnä, niin lunta ei ole huomiseksi luvattu.

 

ARVAA, ELLET TIEDÄ ! 

Mikä on hiirenkolon jääkaapin ovessa?
 

Oikeaan arvaukseen tarvitaan vain yksi ainoa sana.
Yksi arvaus lukijaa kohden, kiitos !

Mutta mikäli 'mainostat' eli linkität tämän postauksen sivuillesi, niin saat arvata vaikka kahdesti  !

Äläkä unohda sähköpostiosoitettasi – se näkyy
vain hiirenkoloon !

 

Nami-hiiri lueskelee Karkauspäivänä mitä hauskaa olette keksineet ja onko joukossa joku oikeasti 'hox-hox'
....ellei kukaan arvaa, niin 'voittaja' arvotaan.

nami-hiiri

 

SLY18 - helmikuun retkieväät !

Onko nyt Joulu vai Juhannus? Nami-hiiri on pää ihan pyörällä aamulla saamastaan SLY –paketista, joka on selvästikin koottu ajatuksella juuri hiirtä ajatellen. Silti se on osuvasti helmikuun teeman mukainen.

 

 

Tässä perhekuva

...ja sitten hieman selitettä sisällöstä tarkemmin:

 

- hauska kortti tervehdyksin ja siitä mitä liikkui SLYni mielessä
  pakettia kootessa

- kätevä sopivan kokoinen retkirasia

-’retkimatti’ mitoitettu hiirelle, joka ei kanna isoja vesipulloja 

- ’Uskollinen ystävä’ teetä

- reseptit ’tikkupullaan’ ja ’ sämpylöihin’

- kuivahiivaa

- kardemummaa

- valkoista sokerimassaa

- hauskat pyykkipojat eri asioiden järjestyksessä pitämiseen

- ’Da-Capo’ röykkiö 
 

 

.....niin hyvä paketti, ettei sanotuksi saa ! 
Kiitos SLY –ystävä !  A big hug !
 

nami-hiiri

  

 

Edit. klo 17:00 

Nautittu 'Ystävän teetä' lämpimien sämpylöiden kera keittiössä. Samalla seurattu ikkunasta jännitysliveä , kun naapuritalon huoltomies kiipeili luumupuissa saha kädessä - ilman turvaköyttä ja apuria.

Kiitos Sly -ystävä reseptistä! Tein kahden kokosia kääryleestä - hyvin onnistui ja maistui juuston kanssa. Retiisit olivat kaupassa   !

n-h

 

’Punapukuinen pulla’ ja jääviyssääntö

Nami-hiiri käväisi aiemmin 'Mansikkamäellä' ja on edelleen pökerryksissä nimipäiväsankarin uskomattomista taidoista. Siellä kakkua päällysti 'nahkatakin selkämys'. Aito vai ei ? Se olisi pitänyt puraisemalla ratkaista. - Hiirenkolossa ei  itketä, vaikkei vielä synnykään aidon oloisia  mansikoita, vaan on käytettävä niitä ihan oikeita. Ei itketä sitäkään, ettei hiiri voinut osallistua Leivontafoorumin helmikuun punaiseen leipomushaasteeseen. Hiiri on näet ’jäävi’ osallistumaan tähän kisailuun.  Mutta huomaattehan, että mieli olisi tehnyt ja tosi kovasti.

 

Kahdeksaa eilen leivottua laskiaispullaa ei hiiri ole ehtinyt vielä syödä. Iso ihme, ehkä jonkun lukijan mielestä ! Osa on pakkasessa odottelemassa käyttöään. 
 

Joukon pienimmästä tuli nyt raikasta, aidosti punaista herkkua ilman kermavaahtoa ja mantelimassaa. Pullan nami-hiiri leikkasi kolmeen osaan horisontaalisesti. 

 

 

Kahdelle siivulle viinirypälemoussea ja mansikoiden siivuja. Toinen siivu sai lisäksi lakin päähänsä. Niitähän oli kokonaisesta pullasta mahdollista siivuttaa vain yksi. – Pullansiivu on yleensäkin tosi kätevä nopean leivoksen pohja. -  Kuvan lautanen on sen verran syvä, että voisi laittaa kostukkeeksi ohutta mansikkakastiketta, toki lämmintä maitoakin Laskiaisen henkeen.
 

 

Tomusokeria varovasti lautaselle. Ne on siinä!

nami-hiiri

Kun värillä on väliä !

New Orleans on Yhdysvaltain Louisianan osavaltiossa sijaitseva kaupunki. Aikoinaan sinne Ranskasta ja Espanjasta muuttaneiden uudisasukkaiden  mukana kulki myös "Kuninkaan kakku", joka yksinkertaisimmillaan ei ole kakku, vaan pullakranssi, sileä tai palmikoitu. 

 

Voilla leivottu pullataikina täytetään kermajuustolla, marsipaanilla, pähkinätäytteellä tai karamellilla, kääritään pötköksi tai kahdeksi,  väännetään muotoonsa ja paistetaan. Valmis kranssi koristellaan yleensä paksulti sokerikuorrutuksella, sekä sirotellaan vielä vihreää, violettia ja kullanväristä (tai auringon keltaista) sokeria pintaan. – Se eroaa ”Kolmen kuninkaan pullasta”, siinä, ettei päällä ole kruunua, eikä sisällä ole ’kuningasta', vaan Jeesus –lapsinukke tai puolikas pecanpähkinä. Eikä sen saaja ole päivän kuningas tai kuningatar, kuten aiemmin tammikuussa pullalohkoja syödessä. Nyt velvoitetaan 'onnekas' leipomaan tai hankkimaan seuraava ’Kuninkaan kakku’ tai järjestämään asiaan liittyvätjuhlat.
 

 

 

Nykyään tällä 1800 –luvulta peräisin olevalla Laskiaisen tiistain, Mardi Gras -väreillä koristellulla leipomuksella on uusia, moderneja muotoja. Se voi olla jopa elintarvikeväreillä värjätty muffinssi tai sokeri-kanelitäytteellä täytetty voisarvi,  jonka sisään on laitettu se pekaanipähkinän puolikas ja sokeria pintaan. Mardi Gras väritys on tarkoin määrätty ja sitä yleensä noudatetaan tarkasti.
 

Sveitsissä ja sen naapureissa valmistaudutaan parhaillaan naamiaisin, hauskanpitoon koko perheen voimalla. Naamiaispuvut on otettu säilöstä, korjattu, pienennetty, lisätty tarvittaessa mittaa vyötärölle tai lasten pukuihin  pituutta. - Tiistaina serpentiinit lentelevät ilmaan rullastaan ja maa peittyy värikkäästä paperisilpusta, torvet soivat, nauru raikaa  ja makeat kranssit, hillomunkit ynnä muut leipomukset  tekevät kauppansa. 
 

Keskiviikkona kaikki on toisin – paasto ja Pääsiäisen odotus on alkanut. Lakaisukoneet surraavat hiljakseen ja  poistavat kilokaupalla serpentiinejä, sekä maahan tallaantuneita  ’paperisilppumattoja’.

 

nami-hiiri

Saisiko olla pulla ? Hillolla vai mantelimassalla ?

 Rusinapullan kotimaa on Saksa, jossa sitä syötiin jo 1600 -luvulla. Saksalainen pulla ruskistettiin voissa ja maustettiin tavallisilla rusinoilla, sekä pienillä korinteilla.  Pulla syötiin aina maidon kera. 

 

 

Saksasta pulla kulki Ruotsiin ja mantelimassatäytteistä laskiaispullaa alettiin syödä siellä jo 1700-luvulla. - Laskiaispulla sai kuitenkin epämiellyttävää mainetta. Kuningas Aadolf Fredrik, joka hallitsi vuosina 1751–1771, kuoli ruoansulatusvaikeuksista johtuneeseen halvaukseen Laskiaistiistaina vuonna 1771 syötyään 14 laskiaispullaa.  Pahaan oloon vaikutti varmasti pullia enemmän niitä edeltänyt raskas ateria ja sen valtaisa määrä, jota Kuningas huuhteli alas samppanjalla. Ruotsi menetti laskiaispullien vuoksi melko tyhjänpäiväisen kuninkaan, joka  kuitenkin oli näppärä nuuskarasioiden askartelija. Turhauduttuaan kuninkaana olemiseen ja valtaneuvoston määräilyyn, hän ryhtyi askartelemaan puutöitä.

 

Aadolf Fredrik oli pullamössösukupolvea, sillä tuohon aikaan laskiaispullat syötiin lautaselta, jossa oli lämmintä maitoa. - Ehkä siksi, että laskiaispulla yleistyi Ruotsissa  vasta 1800-luvun loppupuolella, ja saapui Suomeen hissukseen 1900-luvun alkupuoliskolla ruotsinkielisten rannikkoseutujen kautta. Aikaa myöten herrasväen herkku levisi tavallistenkin ihmisten kahvipöytiin, mutta silloin pullaa ei enää syöty lautaselta lämpimän maidon kera, vaan kahvin kanssa. Kylmää maitoa jotkut kaatoivat kahvin joukkoon.

 

 

Hiukan kultasokerirakeita pullan lakissa. Vadelmahilloa tuli kyllä hiukka reippaasti. Hillolla täytetty laskiaispulla on mantelimassaan verrattuna varsin nuori keksintö. Se on saavuttanut nykyään paljon laajemman kannatuksen, kuin alkuperäinen - se 'aito ja oikea' täyte!

Pullat nami-hiiri leipoi  vanhalla Helsingin Sanomissa olleella reseptillä – se oli helpoin puolitettava.  

Pullalautaselle lämmin maito vaahtoutui patterikäyttöisellä Bonjour -kastikesekoittimella. Sen vinhasti pyörivä osa on kuin laivan potkuri pienoiskoossa. Maitovaahto oli niin jämäkkää, että hiiri oli aikeissa kokeilla sillä pursottelua . No, ehkä ensi kerralla.

nami-hiiri

Mansikka-murukuppikakku !

 

Alkuperäinen mustikkainen resepti on kopioitu täältä ja muunnettu mansikkaiseksi.

 

Hyvälle  maistuivat.

Espanjan mansikoissa oli kyllä oikean mansikan maku, vaikka koko oli kuin muffinssin.

nami-hiiri

…Ystävänpäivän jatkot !

Aamun postinkanto on tuonut lisää kauniita kortteja, hassuja kortteja ja mukavia kirjeitä. Pakettiosioon oli myös ilmaantunut paketti. 

Paketista löytyi hauska kortti, joka sai hiiren hymykuopat tuntuvasti syvenemään. Paketin sisältö oli makea ja mieleinen. Pakkasaikaan hiiri on ottanut tavakseen nauttia teetä. Se lämmittää sisäisesti, jota kahvi ei tee. Se vain herättää teetä paremmin aamuisin. Teehensä nami-hiiri laittaa hunajaa. 

’Patteri’ kotimaista hinajaa ! Ihanaa  !  Ja sitten kajahti keittiössä heleä nauru, se sellainen joka soi ! Tiedättehän - sellainen, joka tulee yllättävästä ilosta tai hauskuudesta sydämen pohjalta tai sielun sopukoista, ja jolla on ihan erilainen ääni, kuin naurulla yleensä! 

Paketti oli ollut matkalla vain vajaat 2 vuorokautta ja pakkasta oli sekä lähtö- että saapumispisteessä ja pilvien yläpuolella vieläkin enemmän. Paketin on ollut mahdotonta poiketa matkallaan Espanjassa, jossa mansikat ovat jo punaisia . Tämän hiiri tietää, koska osti eilen mansikoita marketistaan. Kuumaa ei sielläkään oikeasti vielä ole, vain +15°C . Mutta mitä ihmettä oli tapahtunut ehjän paketin sisällä olleelle suurelle, paksulle suklaalevylle ? Se oli kuin lämpöputken päällä köllötellyt lämpimikseen. Tinakuori oli ehjä, mutta kääre oli auennut suklaan pullistellessa kaarelle. Saapuessaan se oli ihan normaalisti kovaa, kauniin ruskeaa ja maukasta – uudesta muodostaan huolimatta. Lämmitetäänkö talvisin matkalla jäätyneet paketit postin toimesta? Nami-hiiri ei ole koskaan sellaisesta kuullut, eikä tullut edes ajatelleeksi.

Nämä on niitä mystisiä asioita, joita ei pysty selittämään hiirenkolossa. Hunaja purkit olivat ehjiä, eikä koostumus ollut muuttunut silmin nähden. Ne oli hyvin ja pehmeästi pakattu, joten ei niistä ole ollut 200 gromman levyn nujertajaksi .

Käsi sydämen päällä, kaunis kiitokseni kauniista 

ajatuksesta Lähettäjälle !

nami-hiiri

Tänään, 14. helmikuuta

 

Ystävät ovat mielessä tänäänkin! Hiirenkolossa ystäville annetaan ajatuksia läpi vuoden. He ovat kaukanakin lähellä. Pieniä kirjeitä lähtee lentoon aina silloin tällöin ja niillä pyritään muistamaan myös erilaisissa yhteyksissä syntynyttä ystävyyttä.

 

 

Tuulihattua sydämellisesti lautasella, joka ei ole lautanen – muistattehan tämän postauksen :D ? 

Tarjoiltaessa voi koloon laittaa hillolla maustettua rahkaa, moussea tai vaikka pannacottaa. Vastaavasti mustalla (tuikku)lautasella voisi tarjota vaikkapa: jauheliha-piparjuuri-paprika-sipuli-muffinssia.

 

 

 

 

Punaisella sokerilla sävytettystä taikinasta pieniä tuulihattuja, joissa vadelma-pannacottaa täytteenä ja koristelut ystävien lempivärin värisillä koristeilla. 

 

 Aurinkoista, kaunista, makeaa 

  YSTÄVÄNpäivää 

ihanille lukijoilleni !

 

Kiitoksella !

nami-hiiri

Lahjaksi aikaa ja pikkuisen nähtyä vaivaa' !

 

Taustalla soi kaapin alla olevasta keittiön radiosta sentimentaalinen uusseelantilaiselle John Rowlesille (s.26.03.-47) kuuluva ääni rauhallisen melodian siivittämänä: ”If I only had time…”. Uunissa paistuu pieniä kakkuja.  Paistoaikaa on vielä jäljellä, taikinan aiheuttama sotku on siivottu, astiat pesty, joten voi rauhassa keskittyä lauluun. No rakkauslauluhan se tietenkin on, mutta sanoitus osuva hiirenkolon puuhasteluihin ja  ajatuksiin :D. Nami-hiirellä on niin sanotusti ennakoivaa toimintaa käynnissä. Samalla  hiiri yrittää kuumeisesti miettiä, kuka laulun olisi levyttänyt suomeksi? Vai löytyykö kappale vain monen moisena karaoken tulkintana?

 

Ensi viikolla on Ystävänpäivä – annetaan aikaa ystäville – ennakoidaan hieman, niin ei tule edes aikapula , eikä tarvitse mietiskellä ainakaan sen vuoksi  ’ if I only had time’  eli mistäpä aikaa nappaisi.

 

Voitaikinasta popseja, sisälle on laitettava tosi säästeliäästi hilloa tai suklaata, jotta eivät näytä sotkuiselta uunista tullessaan, eivätkä putoa heti tikusta. Kokemusta on .

 

Kakkupohjalla muunnos  ranskalaisesta 'crème brûléesta' 

 

Hyvissä ajoin on tullut selailtua mainoksia, julkaisuja, esitteitä menneiltä vuosilta, joissa on hiirenkorva :D merkintänä 14/2. – Amerikkalaisissa lehtisissä on kirkuvaa punaista, eurooppalaisissa vaaleaa ja purppuraa, sitä samaa, jota on kirjan ”Purppuranpunainen hibiskus” kannessa.

 

 

 

Ja nami-hiiren omat ajatukset ovat vasta kehitteillä .

nami-hiiri

Hiirenkolon “Diiva” ja valkoinen lumimunkki !

 

Taiteilija Markku Salon talvimenu oli  herkullista luettavaa uudesta Maku –lehden artikkelista. Se herätteli uusia ajatuksia. Ruuanlaitto ei kuitenkaan käynyt nami-hiiren mielessä.

 

Hiirenkolossa on Salon vuonna 2007 muotoilema “Diiva” samppanjajäähdytin ahkerassa käytössä, mutta ei siinä koskaan ole ehditty juomaa jäähdyttää, kun sen ovat omineet kukat, sekä makeiset. Mutta nyt ei hiirtä nolota  enää, kun  Taiteilija Salo itse viesti hauskan detaljin koskien Diiva-'silinterihattua':

"Helsingin Sanomissa oli kerrottu, että presidentinvaaliehdokkaiden numerot oli arvottu "Diiva" maljasta. Joten sitä voi todistetusti käyttää moneen muuhunkin, kuin samppanjan viilentämiseen."

 

 

Talven ja muutama vuosi sitten nautitun äkkimakean ‘munkin’ innoittamana oli syntynyt yöllä ‘lumipallo’. Sen hiiri nosti jääkaapista ulos ja muisteli kuinka viimeksi sellaista syödessä oli juonut koko loppupäivän sitruunamehua. Se olisi edessä ehkä tänäänkin kuvauksen jälkeen. Mutta  voisihan sen hyvin pilkkoa odottamaan jotain jälkiruokaa kiprakan kastikkeen kanssa. Onhan maku jo muistissa. Sen verran on kuitenkin maistettava, että tietäisi miten jääkaapin kylmyys on vaikuttanut 'lumipalloon' yön aikana.....marenki oli edelleen rapeaa. Ehkä marsipaanin ja suklaan ansiosta ?

 

 

Ruokalusikallinen pehmeää suklaata kahden puolikupolimarengin sisään ja ohut mantelimassakerros varovasti päälle. Seuraava vaihe oli hieman sotkuista. Ei ollut ihan helppo peittää kaikkea pehmitetyn valkoisen suklaan sisälle. Ammatillista kokemusta ei tällaisesta sunnuntaileipurilla ole, ja toiminto oli tehtävä nopeasti ilman parempaa systemaattista ajatusta.

 

Marenki oli ajateltu muuhun käyttöön ja siksi nami-hiiri oli siihen ripotellut saksanpähkinämurskaa joukkoon.

 

  

 

Tänään tuo taikurin silinterihattua muistuttava lasiesine oli siis tyhjä. Nami-hiirelle tuli aivan vastustamaton kiusaus hieman leikkiä sen, sekä Heljä Liukon valkoisella, hyvältä ystävältä saadun pupun kanssa. Ulos ei ollut kiirettä, vaikka aurinko tanssikin kimalletanssia hangilla. Postikin olisi lounastauollaan pari tuntia ja koko pieni kaupunki muutenkin huokui tyhjyyttään. On koululaisten ja pikku-yrittäjien talviloma. 

 

Hiirenkolossa ei ruualla leikitä, mutta äkkimakea ‘lumipallo’ ei ole ruokaa, ei edes hiirenruokaa. - Nami-hiiri ei muuten syönyt koskaan lapsena lunta. Oli varmaan kyllä maistanut, muttei ihastunut sen makuun.  -  Pienellä mielikuvituksen käytöllä lukija ehkä ymmärtää kuvat - vaikka taikasauva puuttuukin  !

 

Pirteää ja iloista päivän jatkoa !

nami-hiiri

"Turku lautasella"

Siitä on kulunut aikaa vuosissa, kun paljasvarpainen helsinkiläistyttö muutti Turkuun kesästä kevääseen. Sitä ihmeteltiin molemmissa päissä – Helsingissä ei ymmärretty muuttoa ja Turussa se aiheutti hämmästystä. Mutta hiiri nautti oleskelustaan. Saldoksi jäi 110% hyviä, ihania muistoja. Turku on tiivistelmää arkkithtuurista ja historiallisesta tunnelmasta.

Taivaalta laskeutuu pieniä keveitä lumihiutaleita hiljakseen. Niin harvakseen, että on mahdoton tajuta parvekkeen lattialla kohoavaa hankea! Lumiauraa ei ole näkynyt ja siksi kai ei roska-autoakaan. Minne lie iso auto juuttunut, kun pussit odottelevat lumen ympäröimänä. Mutta postitädin keltainen mopo ei lumesta piittaa, se kulkee. Tosin tänään on ratissa postitädin postimies ! Nami-hiiri saa postia. Kaksi isoa ruskeaa kuorta. Postisetä hymyilee leveästi silmää iskien ojentaessaan ensin sen paksun kuoren ja naurahtaa: ”Tämä on varmaan sinulle, kun en ymmärrä mitä siinä lukee. Vaimo neuvoi jättämään sen tänne.”  Kuoressa lukee ihan selvästi: nami-hiiri, vaikkei postisetä sitä tiedä, mutta osoite on ihan oikein ja sehän on postin ensisijainen jakoperuste. 

Muutamaa minuuttia myöhemmin oli hiiren kädessä  konkreettisesti ”Turku lautasella”. Pikasilmäyksellä hyvin koottu läpileikkaus Turun tasokkaista ravintoloista reseptien kera ja kaupungin historiaa kuvin. Tällaisesta nami-hiiri pitää - ja nyt lisäksi nousi mieleen ihania muistoja. Toinen iso ruskea  kuori saa odottaa. Maku –lehden vuoro tulee myöhemmin.

Sydämellinen kiitokseni blogiin ”Madicken kakut”!

Pikapoimintana kirjasta:

Ravintola "Sergio" - marsipaanilla päällystettyä ricotta juustokakkua 

ja pistachijäätelöä ja appelsiiniä.

Ravintola "Teini" - rapeat blinit ovat olleet 10v. ravintolan 

talvi -menun alkupalana.

Ulkona on häikäisevän valkoista. Parvekkeen mittari näyttää -6°C !

nami-hiiri

Kahvikakku, jota ei voinut postata !

keskiviikko, 1. helmikuu 2012

Tämän kahvikakun nami-hiiri vispasi alkavalle Uudelle Vuodelle 31.12.2011 ! Mutta juuri, kun hiiri oli aikeissa postata sen tänne, niin aina mielenkiintoiseen Leivontafoorumiin ilmestyi tammikuun leivontahaaste. Siihen oli määrä leipoa valkoinen kakku. Koska tuo uuden vuoden leipomus vei kielenkin mennessään, niin hiiri päätti osallistua sen tyylisellä myös haasteeseen ja jätti kakkunsa postaamatta, ettei se paljastaisi kilpakakuntekijää. Kakussa ei myöskään saanut olla kultaa. Oli kehiteltävä uusi ajatus, uusi kakku, uusi muoto ja uudet 'kujeet' pintaan.

 

---

 

 

Uusi muoto löytyi kaapista, keltaisesta fondue -padasta. Sen hiiri täytti hyväksi havaitsemallaan kakkutaikinalla, paistoi, levitti halkaisupintaan raikasta täytettä, valmisti valkoisesta sokerimassasta tähänkin koristeita.....

 

 

....koristeli kakun valkoiseksi tomutetun sokeripinnan seuraavana päivänä tekemillään ruusuilla ja hopeahileellä.....

 

 

........ja lopulta ilmoitti kakkunsa mainittuun haasteeseen. Se elvisteli pitkään ylhäisessä yksinäisyydessään. Tänään on julkistettu pisteet ja 17 valkoisen leipomuksen saamat  sanalliset palautteet joukossa nami-hiiren  ”Jälkiruokakakku pakkaselle” .  Se mainittiin tällaiseksi:

 

Kaunis pikkukakku ja hopeiset kimalteet kruunaavat kukkien koristeleman pinnan. 

Ihanan hentoisen näköinen. 

Tykkäsin siitä, että tehtiin koko homma vaaleilla väreillä, vaikka värirajaus ei ollut kuin päälliseen.

Soma ja kaunis kakku, vei sydämeni! 

Kakku täytteineen vaikuttaa raikkaalta ja maukkaalta. 

Kakussa on kiva muoto.

 

Kakku oli saanut 1 arvokkaan pisteen, josta käsi sydämellä kiitokset ! Sen voimalla on hyvä yrittää uudelleen, mutta vasta helmikuun mentyä!

 

"Jälkiruokakakakku pakkaselle"  aineosat:

 

2 kananmunaa

2 dl hienoa sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ tl vaniljasokeria

½ tl + ½ tl limen raastettua kuorta (toinen puolikas tarvitaan täytteeseen *)

50 g voita

1 dl maitoa

 

- voitele ja leivitä vuoka – voit käyttää korppujauhoja, pähkinärouhetta, kookoshiutaleita tai mannaryyniä

 

- esilämmitä uuni 175° asteeseen

 

1. Vatkaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi ja kuohkeaksi. 

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.

 

2. Sulata voi ja kaada kuuma voisula maitoon, jotta siitä tulee       haaleaa.

Kaada maitoseos munaseokseen ja vatkaa jauhoseos joukkoon. 

Kaada taikina vuokaan.

 

3. Paista kakkua noin 30-40 minuuttia riippuen uunista.

Tee tikkukoe, kun tikku pysyy kuivana on kakku valmis.

 

Kakku on pehmeä eikä lainkaan kuiva, mutta ‘juhlistin’ sitä hieman täytekerroksella ja halkaisin kakun alaosastaan.

 

Täyte on kopiotu joskus aiemmin Mansikkamäen reseptikokoelmista :

 

2 liivatelehteä

½ dl puristettua limemehua raastetusta limestä

1 ½ dl sokeria

3 keltuaista

½ rkl vehnäjauhoja

1 ½ dl maitoa 

1 ½ dl kuohukermaa

½ tl raastettua limekuorta *

 

1. Pilko liivatteet pieneen astiaan limemehun joukkoon.

2. Vatkaa sokeri, keltuaiset ja vehnäjauhot kattilassa.

Vatkaa mukaan maito ja lämmitä sekoittaen koko ajan, kunnes seos sakenee (n. 10 min.)

Älä päästä kiehumaan.

3.Lisää vielä kuumaan seokseen liivate-limemehu koko ajan sekoittaen.

4.Jäähdytä täyte, anna hyytyä, hyvä sekoittaa välillä.

5.Vaahdota kerma ja lisää limeraaste ja hyytynyt täyteseos. Peitä kulho ja laita jääkaappiin reiluksi ½ tuntiseksi.

 

Hiiri on kiitollinen kaikesta saamastaan palautteesta ja pisteestä. Mitään syytä ei nami-hiirellä ollut poistaa valkoisen kahvikakkunsa kuvia Leivontafoorumin tammikuun haasteesta, vaikka kisa on nyt ohitse.  Eilen kävi vain pieni työtapaturma, kun hiiri laittoi kuviinsa signeerauksen tätä postausta varten ja poisti ne alkuperäiset sitten onnellisena roskikseen enempiä ajattelematta.  Tuossa ne pöydällä nyt odottelevat, että pääsevät kohta takaisin haastearkistoon. 

 

 

 

nami-hiiri