Siitä on kulunut aikaa vuosissa, kun paljasvarpainen helsinkiläistyttö muutti Turkuun kesästä kevääseen. Sitä ihmeteltiin molemmissa päissä – Helsingissä ei ymmärretty muuttoa ja Turussa se aiheutti hämmästystä. Mutta hiiri nautti oleskelustaan. Saldoksi jäi 110% hyviä, ihania muistoja. Turku on tiivistelmää arkkithtuurista ja historiallisesta tunnelmasta.
Taivaalta laskeutuu pieniä keveitä lumihiutaleita hiljakseen. Niin harvakseen, että on mahdoton tajuta parvekkeen lattialla kohoavaa hankea! Lumiauraa ei ole näkynyt ja siksi kai ei roska-autoakaan. Minne lie iso auto juuttunut, kun pussit odottelevat lumen ympäröimänä. Mutta postitädin keltainen mopo ei lumesta piittaa, se kulkee. Tosin tänään on ratissa postitädin postimies ! Nami-hiiri saa postia. Kaksi isoa ruskeaa kuorta. Postisetä hymyilee leveästi silmää iskien ojentaessaan ensin sen paksun kuoren ja naurahtaa: ”Tämä on varmaan sinulle, kun en ymmärrä mitä siinä lukee. Vaimo neuvoi jättämään sen tänne.”  Kuoressa lukee ihan selvästi: nami-hiirivaikkei postisetä sitä tiedä, mutta osoite on ihan oikein ja sehän on postin ensisijainen jakoperuste. 

Muutamaa minuuttia myöhemmin oli hiiren kädessä  konkreettisesti ”Turku lautasella”. Pikasilmäyksellä hyvin koottu läpileikkaus Turun tasokkaista ravintoloista reseptien kera ja kaupungin historiaa kuvin. Tällaisesta nami-hiiri pitää - ja nyt lisäksi nousi mieleen ihania muistoja. Toinen iso ruskea  kuori saa odottaa. Maku –lehden vuoro tulee myöhemmin.
Sydämellinen kiitokseni blogiin ”Madicken kakut”!
Pikapoimintana kirjasta:

Ravintola "Sergio" - marsipaanilla päällystettyä ricotta juustokakkua 
ja pistachijäätelöä ja appelsiiniä.

Ravintola "Teini" - rapeat blinit ovat olleet 10v. ravintolan 
talvi -menun alkupalana.
Ulkona on häikäisevän valkoista. Parvekkeen mittari näyttää -6°C !
nami-hiiri