Uudenvuoden taioista tunnetuin on tinan valaminen. Se tuli Suomeen Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Alkuun tämä uudenvuoden perinne oli säätyläisten keskuudessa, mutta levisi 1800-luvulla tavallisen kansankin tavaksi ja aluksi luonnollisesti Länsi-Suomessa, Ruotsin naapurina. 
Nami-hiiri muisti väärin ja tinaa ei kaappien kätköistä löytynytkään. Oikeastaan hyvä niin, sillä eihän se tinakenkä ole vuosiin enää ollut puhdasta tinaa, vaan pääosin lyijyä. 
 
 
 
Sokerikiteet tai lasimainen sokeri liukenee helposti suussa, mutta sokeri sulaa vasta yli 180 °C:ssa. Tinan sulamispiste on noin 230 °C.
 
Lehdestä hiiri oli joskus lukenut, että sokerillakin voisi tehdä saman asian. Silloin oli kevät. - Resepti löytyi Suomen Sokerin/Dan Sukkerin sivuilta. Sitä siis kokeilemaan. Nami-hiiri nosti ainoan ison varrellisen kattilansa hellan läheisyyteen. Täytti sen kylmällä vedellä ja lisäsi vielä jääsydämiä joukkoon, jotta vesi olisi varmasti kylmää ja laittoi myös reikäkauhan valmiiksi kattilan viereen. Sulanutta sokeria tulee käsitellä yhtä varovaisesti kuin sulaa tinaa! Molemmat polttaa pahasti, jos joutuu iholle.
 
 
 
Sokerista uudenvuoden 'tina' 
  • Kuumenna 1/2 dl sokeria varrellisessa kasarissa puulastalla sekoittaen. 
  • Ota kattila pois liedeltä, kun sokeri on saanut hieman väriä.Tasoita loput sokeripaakut tasaiseksi massaksi. 
  • Kaada kuuma massa kylmään veteen ja nosta "sokeritina" reikäkauhalla lautaselle, jonka jälkeen siitä voi ennustaa tulevaa seinään heittäytyvän ​varjokuvan avulla.
 
 
 
Nami-hiiri ei niin välitä tietää ennakkoon tulevaa, eikä osaakaan tulkita varjokuvia, vaikka osaakin leikkiä sormillaan 'varjopupua' ja perhosta. Mutta hauska muodostelma sokerista syntyi ja lisäksi hyvin kauniin värinen. Osa jäi kattilan pohjalle ja näytti ihan hevosenkenkätinan 'rahalta'. Ainoa haitta oli vain se, että ’sokeritina’ sulaa nopeasti kokoon eli tosi ekologinen idea !
 
Sokerin sekaan voisi hyvin lisätä tipan elintarvikeväriä, mikäli haluaisi hifistellä ja tehdä erivärisiä valoksia. Pitää varmaan kokeilla sitäkin, mutta hiiri pitää mielessään, että sokerin väri muuttuu itsestään jo kattilanpohjalla kauniin kullankeltaiseksi. Väritys saattaa siis kulkea omia polkujaan.
 
Mielenkiintoisaa Uutta Vuotta 2012!
 
nami-hiiri