Uskollisuus - ihana, arvokas ja vaikea asia! Siitä vaikeudesta voisin kirjoittaa vähintäänkin muutamat novellit. Kirjoitan tällä kertaa kuitenkin lukijoiden uskollisuudesta. Olen seuraillut laskureita, kuten muutkin blogia pitävät. Käyrät menevät ylös ja alas. Siitä on helppo päätellä, mikä kiinnostaa lukijoita, niitä jotka taitavat suomen kieltä. On myös mielenkiintoista huomata, miten maapallon eri kolkista löytyy tie tai paremminkin silta, nami-hiiren blogiin. Monasti huomaa myös sen, että vierailija on heti pelästynyt kirjoittamaani vierasta kieltä tai pitkiä kirjoituksia. Suomalaisia on yllättävän paljon maailmalla, joten hetken viipyneet kaukaisista maista ovat arvatenkin samanlaisia ulkosuomalaisia, kuin blogin pitäjäkin. Heiltä vain ei kommenttia yleensä heru. Siihen en ole keksinyt syytä. Äidinkielen hukkaamiseen en haluaisi uskoa.
Paljon kauniita kiitoksia uskollisille lukijoilleni, joita on kertynyt aika mukava ryhmä! Ja mukavan kokoinen ryhmä on niitäkin, jotka ilahduttavat kommenteillaan. Kiitoksella! En katso järkeväksi vakituisen vierailijan ihan joka kirjoitukseen edes kommentoida, vaikka ainahan se lämmittää! 
Olen pidempään  yrittänyt napata laskureista, joko 'tasaluku' kävijän tai erilaisia asioita tasaluvulla klikkailleen, mutta kummassakaan onnistumatta. Päätin tehdä suunnitelmaan muutoksen. Parina päivänä etsin muutaman minuutin lukijoita. Se olisi onnistunut, koska monen kohdalla oli minuutin parin 'vierailu' jopa useampaan kertaan. Mutta sitten nami-hiirellä  ! Pari lukijaa ihan lähipäivinä, olivat lukeneet.....lukeneet ja lopulta arvattavasti nukahtaneet rivieni ääreen. Mistä sen osasin päätellä? Olivat lukeneet nami-hiiren juttuja reilut 20 minuuttia!
Toinen oli  tällä kertaa KATISKATAR ja se toinen JUHLATAR !
Ajattelin palkita* tällaisen aikaa vieneen mahtavan kertasuorituksen. Katiskattarelle laitoinkin jo sähköpostia saadakseni snail mailin pikku-lahjaa varten. Vastatessaan hän kertoi, ettei ollut nukahtanut.  Se oli hyvin hauska kuulla! Juhlattaren osoite minulla onkin jostain toisesta yhteydestä, joten hän saa pienen paketin täysin yllätyksenä - ellei nyt sattuisi tätä postausta lukemaan.
Sanon usein kirjoittavani mielelläni ja se pitää kyllä liiankin kirjaimellisesti paikkansa. Mutta onhan se oikeasti hauskaa huomata niitä tarinoita luettavankin. Pyrin aina etsimään hieman erilaista kerrottavaa leipomuksista. Itse leipomusten saralla olen lempivärini värinen 'vihreä', tosin uusaloittelija. Useimmiten ihmettelen keittiössäni silmät pyöreinä  , että miksi kävi näin, miksei voisi olla toisin? Ja miksei taikina kohonnut ? Olisiko uuni rikki? Se on taas täysin omaa erhettä, jos ottaa leipomustarvikkeita vääristä rasioista, vaikka tarkat tuotenimet ovat päällä. Kyllä,  näin on käynyt . Tahtoa onnistumisiin on. Leipominen ei sinällään ole mikään tahtolaji. Kokemusharjoittelun kautta on kova sana. Pienenä sivuhuomautuksena - muistattehan, että nami-hiiri  syö itse melkein kaiken, mitä tekeekin!
   
Pieniä leivoksia (45 x 45 x 40 mm) - ohuen lehtitaikinan päällä paksua vaniljakreemiä, välissä tuoreita vadelmia hieman litistettynä ja kattona ohut kakkupohja - tomusokeria ja liian isolla tyllalla tehtyä 'suklaaviivaa'. Suklaa taisi olla liian löysää. - Pehmeän kakkupohjan sijaan leipomot käyttävät päälläkin lehtitaikinaa, mutta silloin leivokselle käy kuin korttitalolle ja se luhistuu ensimmäisestä kakkuhaarukan kosketuksesta ja pursuaa ympäri asettia. Oikealla on lisäksi raastettua valkoista 'suklaata', jota oli jäänyt inkivääri-dippauksesta. Pieni marsipaani ruusu on aiemmin tehty ja esiteltykin.
  
...siivutettua mansikkaa välissä, sekä höylättyä pistaasisuklaata ja kahvilusikan kokoinen pistaasijäätelön nokare.  Eikä mitään ole jäljellä. Tuoreena kaikki 'pieni' on maistamisen arvoista !
Tästä on hyvä taas jatkaa  harjotelmia, sillä molemmat paistetut levyt ovat normaalin uunipellin kokoa. Makea viikonloppu on edessä!