Kauniisti herätetty vihreä hernekeitto !

Ei vihreää ole olemassakaan, vaikka se on useissa kulttuureissa elämän ja kasvun luontoon yhdistetty merkki. Näin se oikeasti on, vaikka erilaisia vihreän sävyjä tuntuisi luonnossa olevan ihan loputtomiin. Me näemme kasvien lehdet vihreinä, koska niiden pinta heijastaa spektrin vihreää valoa, mutta imee kaikki muut värit itseensä. Samojen kasvien kukat imevät itseensä kaikki muut aaltopituudet punaista, keltaista tai sinistä valoa lukuun ottamatta. Lyhyesti - värikokemuksen kolme ehtoa ovat valo, pinta josta valo heijastuu ja ihmissilmän kyky erottaa valon aaltopituuksia. Kaikki näkemämme valo sijoittuu sateenkaaren alimman ja ylimmän, violetin ja punaisen, väliin.

Nami-hiiri on herännyt tuulisen aamun hentoon auringonpaisteeseen. Suihkutellut vauhdilla kasvavan rairuohonsa ja muut vihreydet. Muutama päivä sitten nautitun hyvän makuisen erikois-hernekeiton maku tuo veden kielelle ja puolikuun muotoinen, ravintolan pieni annosmalja on sekin mielessä. Keittiöni pöydällä on vihreää tunnelmaa, vaikkei kaapeista löydykään puolikuun muotoa 'soppa'maljoista.

Kauniisti, sinappi-kermakukkasin herätelty hernesosekeitto julienne tyyliin pienenksi hakatuin porkkana- ja sellerikuution. Maistui hyvälle, eikä makua häirinnyt tällä kertaa keittiön ainoa vihreälehtinen mauste korianteri, Coriandrum sativum, jonka makua moni vierastaa. Se oli lähinnä silmän iloksi, mutta nami-hiiri söi sen.

Pienen kattilan soseesta riitti hienosteluunkin. Vieraillehan erilaisia sosekeittoja sopii tarjota alkuruuaksi vesi- jopa snapsilaseista!

Tarkoitus ei ollut keittää hernekeittoa perinteisesti, vaan matkien ja mukaellen hienompaa liemimäistä vihreää samettisen utuista viime perjantaina nautittua sveitsiläisen mestarikokin 'keittoa'. Se ei kuitenkaan onnistunut. Tein liian paksua sosetta. Aivan oikein, vettä lisäämällä keitos olisi ohentunut. Mutta kuka haluaa syödä samaa ruokaa koko Pääsiäise?

Ravintolan kokin 'salainen' resepti jäi saamatta. Tässä MAKU-lehdestä kopioitu tavallisen ihana resepti, jota vielä muuntelin jättäen kokonaan pois mintun. Ja siivilöin pois kaikki sattumat pippureineen. Ja koska 'hiiren' kattila on vetoisuudeltaan 6 dl, niin määrät suhtautin siihen sopivaksi ja ne vielä puolitin.

2 rkl voita

2 sipulia kuutioituna

4 ps (à 200 g) pakasteherneitä

8 dl kasvislientä

(1/2 dl hienonnettua tuoretta minttua )

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

2 dl kuohukermaa

1 pieni plo (0,33 dl) kuivaa siideriä

Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää joukkoon pakasteherneet sekä kasvisliemi. Anna keiton porista noin 15 minuuttia.
Lisää keittoon (minttu), suola, mustapippuri, kerma sekä siideri.
Kuumenna keitto kiehumispisteeseen, soseuta ja koristele.

Soseen kanssa maistui pari pientä tuoretta leipomon rouhesämpylää ja tällä kertaa voita pupusta, jonka hiiri teki eilen suklaamuotilla !

Hieman myöhemmin maistuu kahvin kanssa pupulla koristeltu, makea sämpyläkaupan vadelmatorttu eli Linzer Torte.

Varmuudella tämä ei ollut vielä viimeinen pääsiäisen postaukseni, mutta yhteenvetona voisi jo sanoa, että se kaikki mitä jouluna koristaa tonttu, Nisse ja Nasse, taikka tähti, saavat pääsiäisenä koristeensa munista, pupuista, lampaista, pikku-tipuja unohtamatta. Nami-hiiren suosimat sakaraiset pastalevytkin ovat saaneet pupun muodon. En jäänyt niitä haikailemaan, vaikka olivat ehtineet loppua. Olisin vain mielelläni kuvannut nähtäväksi.

Unohdinko pääsiäisen perinteisen rahkaherkun? Enhän toki, mutta ajattelin, että pashan saa esitellä vuorostaan joku toinen.

nami-hiiri

Odottamaton yllätys !

Yllätyksen viehättävyys piilee juuri siinä yllättävyydessä! Odottamaton tunnustus leivonnasta enimmäkseen kirjoittavalle nami-hiirelle saapui Sirpalta, blogista 'Leipoi, leipoi..' Kaunis kiitokseni! Leivon oikeastaan vain vuoden suuriin juhliin ja milloin 'mielikuvitus-kaverini' piipahtaa suklaakaapin hylyltä pöydälle seurakseni.

Saamani tunnuksen annan tietenkin blogiin 'Leivon, leivon..' sekä blogeille:

Kakkukimara

Tylli ja tyttö

KakkuKatri

Kyökkipiika Kati

Kakun paikka

Tunnustuksen saa ottaa mukaansa halutessaan !

Terveisin

nami-hiiri

Violetista huokuu mystisyys

Pääsiäinen osa X

Violetista huokuu nöyryys, herkkyys ja mystisyys. Purppuralla on pitkä historia taiteen ja kuninkaallisten kanssa. Leonardo da Vinci uskoi keskittymiskyvyn kymmenkertaistuvan purppuraisessa valossa. Vincent Van Goghin kerrotaan usein aloittaneen violetilta pohjalta. Richard Wagner sävelsi oopperansa violetissa huoneessa.

Muodissa violetti on vieraampi, joskin tasaisin välein käytetty eri sävyissään. Kukat loistavat luonnossa sinipunaista väriään. Syvä violetti, sireenin vaaleampi lila tai hento malva ovat oudompia leivonnassakin, mutta herättävät aina positiivista huomiota ja uteliaisuutta maistaa, haukata ainakin kerran. Kaapissa vuoroaan odotteleva, lila-laventelilla maustettu 'Riz long et Lavande'-paketti saa rauhassa odotella vielä hetken....


Tämä aiemmin jo postattu pääsiäisen riisiherkku maistuu violalla tai orvokeillakin! Pidän siitä myös siksi, että vuosia sitten tekemäni ensimmäisen 'modernin' juustokakun olin tyttäreni kanssa koristanut ennakkoluulottomasti aidoilla bio-orvokeilla jännittäen saapuvien vieraiden reaktioita!

Tässä myyjäisten ihan tavallisia sitruunamuffinsseja pääsiäistakissaan. Maailma on täynnä herkullisia ideoita vuoden jokaiseen juhlaan. Toisinaan se käy helposti vain väriä vaihtamalla, joskus on mietittävä ideoita pidempään ja tarkemmin, ehkä vanhoja lehtiäkin selailemalla.....parhaimmillaan löytyy soveltuva idea, jonka resepti on tietenkin kateissa.

nami-hiiri

Mitä keltainen symboloi ?

Väreihin liittyy erilaisia uskomuksia ja ominaisuuksia ja niiden symboliikka on eri kulttuureissa erilaista ja usein keskenään ristiriidassa.

Länsimaissa kirkkaan keltainen liitetään onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen, mutta myös vaaraan, sekä sairauteen. Koska ihmisen ihon kellertävyys on sairauden merkki, on keltaisia lippuja käytetty karanteenin ja epidemioiden symboleina. Räikeä keltainen ilmentää mustasukkaisuutta ja kateutta.

Kiinalainen kunnioittaa keltaista, se on hänelle kaiken kasassa pitävä 'keskuksen' vertauskuva. Kun taas Venäjällä keltainen on vahva eron väri: jos mies antaa tyttöystävälleen keltaisia kukkia, hän todennäköisesti jättää tämän.

Buddhalaisille sahraminkeltainen väri viittaa syksyn lehteen, joka joskus oli vihreä! Islamilaisissa maissa tumma, lämminsävyinen kullan keltainen liitetään viisauteen.

Väri on valoa, pimeässä emme erota värejä lainkaan. Kun aurinko laskee tai valot sammutetaan, värit katoavat. Ihmissilmä näkee mustana väripinnan, joka ei heijasta mitään valon aaltopituuksia. Onneksi kiinnostus väreihin ei vaadi teoreettista tietämystä saati fysikan arvosanoja. Näkemisellä pärjää pitkälle.

Keltainen on valoisin kaikista väreistä. Se on ilon, rikkauden ja auringonvalon symboli. Pääsiäisenkin väri on keltainen, valkoinen, vihreä...

Ehkä joku on arvellut nami-hiiren unohtaneen kukkien harjoittelun, kun mitään ei ole aikaan asiasta mainittu. Harjoittelua on tapahtunut aina silloin tällöin ja parannustakin ilmaantunut kukkien tunnistettavuudessa. Ensimmäinen viritelmä sokerimassasta tehdystä ruususta on lupauksen mukaan säilytetty. Nyt olisi tietenkin narsissien ja pääsiäisliljojen vuoro, mutta keltainen ruusu kiehtoo aina. Sopivasti sain Mauste Sallisen keltaista marsipaania slyltani, joten ryhdyin taas eilen kukkien tekoon.

Isomman kukan teko oli noin yleensä minusta helpompaa, kuin pienten, vaikka kaikkea pientä aina näperränkin mieluummin. Ja vastoin monen kakkutaiturin blogien sanomaa, mantelimassan käsittely oli mielestäni kätevämpää, kuin sokerimassan kanssa työskentely. Tähän saattaa tietenkin vaikuttaa se, että olen harjoitellut enimmäkseen vaalealla mantelimassalla, jota on kaapissa usein.

Keltainen ruusu on leveimmältä kohdaltaan 6 cm. Siihen olen pyöritellyt marsipaanista palloja, litistänyt hieman peukalolla ja ohentanut sitten pienellä silikonilastalla, tomusokerin pöllytessä pöydällä ja sormissa. Varsinainen taiteilu on tapahtunut kämmenellä.

Keltaiset kukat ovat painettu Städterin kahdella pienemmällä ruusumuotilla (30 mm, 35 mm) tosi ohueksi kaulitusta marsipaanista. Mykiöinä toimii ranskalainen sininen Canàsuc, jota käytän eri väreissä hyvinkin paljon ja SLYlta saadut vaalean punaiset Dr. Oetkerin rakeet. Pinsettejä ei keittiössäni ollut, joten lainasin kylpyhuoneen varastosta. Muita apuvälineitä olivat coctailtikku, pyöreävartinen lusikka, joka korvasi pallopäisen kukkatyökalun. Tässä vaiheessa vielä tuskin tarvitsen parempia työvälineitä, kun perehdyn erilaisiin asioihin, ainoastaan ripauksen kekseliäisyyttä. - Kukkien alla on Porvoossa painettu servetti.

Ei ole olemassa erikseen 'hyviä' tai 'huonoja' värejä, ainoastaan lempivärejä.

nami-hiiri

Palmusunnuntai

Pääsiäinen osa IX

"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks.

Vitsa sulle, palkka mulle."

Palmusunnuntaina kiertävät taas pienet virpojat värikkäine vitsoineen. Niitä on hartaudella tehty ja ideoitu, joko kouluissa tai päiväkodeissa ja kerhoissa. Opeteltu loitsu esitetään ovien avaajille ujosti.

Virpomisperinne Suomessa on lähtöisin Karjalasta. Palkka maksettiin yleisesti vasta pääsiäisenä, eikä se ollut rahaa, vaan kotona tehtyjä pääsiäisen herkkuja tai suklaata. Se tapa, että pienet virpojat ovat puettu noidiksi, joilla on omenaposket, pannu ja luuta, on länsisuomalaisen pääsiäisperinteen ja itäsuomalaisen virpomisperinteen sekoitus. Sitä ortodoksit ja monet muutkin paheksuvat. 'Oikeat' virpojat ovat aina kulkeneet omissa vaatteissaan ilman naamiaisasuja, niin lapset, kuin lapsenmieliset aikuisetkin. Aikoinaan virpojat eivät myöskään koputelleet systemaattisesti ovelta ovelle, vaan ainoastaan sukulaiset ja tutut käytiin virpomassa.

Kolmihaaraista oksaa - Isä, poika ja Pyhä Henki - ovat koristaneet sanomalehdistä leikatut hapsut tai makeispaperit, nykyään höyhenet, rusetit tai kreppipaperiset kevään kukat, jopa muovikoristeet. Ortodoksiperinteen mukaan vitsat siunattiin lauantai-iltana kirkossa ja palmusunnuntaina virvottiin. Vitsojen saajien piti säilyttää koristeelliset ja kauniit oksat ikonin takana Helatorstaihin asti ja sitten luopua niistä polttamalla.

Nami-hiirenkin ovelle on saapunut poikkeuksetta joka vuosi pieniä sveitsiläisiä kotikadun virpojia. Kuulun 'joukkoon', enkä ole tuntematon, vaikka toisinaan innostunkin puhumaan outoa kieltä. Se on aikaa sitten jo ymmärretty oikean joulupukinmaan asukkaiden äidinkieleksi. Lapset eivät odottele rahaa, koska se ei kuulu täällä tapoihin. He tietävät kokemuksella saavansa palkatkin vasta 'lankalauantaina'. Olinpa kotona tai en, niin postilaatikostani löytyy jokaiselle virpojalle nimilapulla varustettu pussi tai paketti. Ja milloin olen ollut kotona, niin olen seuraillut ikkunasta, kun pieniä lapsia kipittää kohti postilaatikkoani, unihiekkaa vielä silmistä hieroen ja yöpukujen vilkkuessa takkien alta. Ilo on molemmin puolista!

nami-hiiri

Vihreäksi muuttuvat siemenet !

Pääsiäinen osa VIII

Eurooppalaiseen tapaan rairuohoviljelmät ovat vallanneet ikkunalaudat, ainakin lapsiperheissä. Uusi kasvava ruoho on varma kevään merkki, uuden elämän ja pääsiäisen symboli. Kiireisimmille ja niille, jotka arvelevat olevansa kiireisiä, on valmiiksi kasvatettu mataliin alustoihin 'nurmikenttää', joita saa ostaa puutarhoista ja kukkakaupoista. Sisustusliikkeistä löytyy ajatuksen muovisia kopioita. Oma rairuohotarjotin on kasvamassa muutaman vuoden tauon jälkeen, kiitos huomaavaisen SLY-ystäväni! Rairuohoa ja 'kissanruohoa' pienissä pusseissa on kyllä aina ollut saatavilla, mutta ei ole kissaa ja eikä kyllä niitä oikeita tipujakaan. - Ulkona nurmikentät ovat melko vihreitä ja avoimesta ikkunasta voi pitkin päivää kuulla ruohonleikkurien vaimeaa surinaa. Huomattavasti voimakkaammin, miltein meluisasti ääntelehtii myllyt, joilla jauhetaan puruksi viime vuoden rypälesatoa uljaasti kantaneet, talvella kuivuneet oksat. - Lapsuuden kokemuksesta tiedän, että kevään lempeä aurinko, harras odottelu ja kevyt sumutus saavat rairuohon alustallaan kasvamaan. Vajaassa viikossa pitäisi ensimmäisten hentojen alkujen ilmestyä. Sopivasti pääsiäiseksi saankin sitten koristella 'nurmikkoni' pienin tipuin ja suklaamunin. Ne odottavat pöydällä. Kunnossapitoon en tarvitse ruohonleikkuria, ainoastaan keittiösakset.

Laitan muutaman erillisen kuvan ruokatapahtumista ja kaupoista. Osa on lähiviikoilta, joukossa pari viime vuotistakin. Kuvat kertovat sanattomasti ja ytimekkäästi, missä pääsiäinen menee ja miten se menee!

Italian Milanossa.....

Ranskassa tumma suklaa kultahipuin.... Suomessa kevään vihreää.....

Sveitsissä leipää ja välipaloja.......

Zürichissä, kaupan tuotteita hieman omin luvin aseteltuna kuvaa varten

...ja tämä 'pupu' joka kääntää katseita ja saa hymyn huulille huristellessaan katuja ylös ja alas suklaalastissaan.

nami-hiiri

P.S. Metsien aurinkoisilla alueilla kukkii jo valkovuokkoja !

Salaisuuksia osa 2 / maaliskuu

Ilta-auringon vielä paistaessa on juuri sopiva hetki avata hartaasti odotettua pakettia. Se saapui kaikessa hiljaisuudessa postipaketti-osioon jo aamulla. On tosiaan vielä niin valoisaa, että kuvaaminenkin onnistui ilman salamaa, eikä tarvinnut jättää huomiseen. SLY10 maaliskuun teema on pääsiäinen ja oma tuntematon SLYni oli sitä ajatuksella noudattanut. Hän ei voinut tietää suurta 'rakkauttani' pääsiäisen olennaiseen herkkuun, Mignon-munaan, koska kirjoitin siitä blogiini vasta tänään. Yksistään se olisi jo tehnyt pääsiäisestäni Pääsiäisen! Kaikille tuotteille on aivan varmasti käyttöä!

....ja mitä paketin sisältä löytyikään:

- keltaista marsipaania 250 g
- Dr. Oekerin aurinkoströsseliä prk.
- Dr. Oekerin kullan keltaista elintarvikeväriä pll.
- appelsiininkuoripaloja 100 g ras.
- pääsiäisen keltaisia höyheniä pussi ja munan valkoisia höyheniä myös pussi koristeluun
- ohra ruohonsiemeniä pss.
- rairuohonsiemeniä pss.
- pieni mietekirjanen 'Hulluna suklaaseen'
- pienet, nami-hiiren käteen soveltuvat puiset ottimet
- Fazerin Mignon-muna, WAU !
sekä
tipuinen kortti Pääsiäistervehdyksin !

Tuoreesta kirjasesta lainaten sitaattia elokuvasta 'Forest Gump/Tom Hanks:
"Elämä on kuin suklaarasia - koskaan ei voi etukäteen tietää mitä hyvää saa."

Kiitoksella, lämpimin ajatuksin

nami-hiiri

Resepti pääsiäisen herkkuun

(Kuvan) torttu on halkaisijaltaan 12 cm

Tätä herkkua tulee tehtyä useampi pieni 'torttu' kerralla ja sullottua pakkaseen hetkeksi. Puuterointi tapahtuu sulatuksen jälkeen erilaisin kuvioin ja aina en viitsi sitä edes koristella, kun yksin syön sitä kahvin kera pitkin päivää. Pienet leipomukset ovat mielestäni kätevämpiä kuin suuret ja tarjollehan voi laittaa kaksi tai kolme, jos vieraita on runsaammin. Senhän kaikki tietävät, että mitä pienempi pala tarjolla, sitä varmempaa on usean palan menekki henkeä kohden. - Keski-eurooppalaiseen tapaan kaikkien tarjoomusten palat ovat todella suuria.  Ohje on 'vain' 4:lle henkilölle.

Taikinan ostan aika usein valmiina kaupasta ja käyttelen sitä sitten erilaisiin mielitekoihin.

Nyt tarvitaan 26 cm piirakkavuokaan siis riisipuuroa, jota varten

4 dl maitoa, ripaus suolaa ja 100g riisiä

keitetään rauhallisesti 30 min. jotta sakenee paksuksi puuroksi, annetaan jäähtyä.

Taikinapohja asetellaan vuokaan ja päälle levitetään tasaisesti

200 g pehmeitä aprikoosin palasia ja keltaisia rusinoita (tai jompaa kumpaa).

Sekoitetaan tasaiseksi massaksi

75 g voita, 75 g sokeria, hieman suolaa, 3 keltuaista,

1/2 hyvin puhdistetun tai biositruunan raastettua kuorta,

75 g jauhettua mantelia, sekä 1,8 dl kermaa, unohtamatta puuroa.

3 valkuaista vatkataan vanilja ripauksen kanssa! 

 Lisätään varovaisesti massan joukkoon. Massa levitetään tasaisesti vuokaan reunoja myöten.

Paistetaan: 180°C keskitaso / n. 45 min.

Koristeluun tomusokeria tai pääsiäisrakeita.

nami-hiiri

Suklaalla täytetty kananmunankuori

Pääsiäinen osa VI

Pelkästään sanalla 'pääsiäinen' on monta versiota merkityksineen. Monissa kielissä sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah. 'Easter'-nimen alkuperä on vanhasta englannin kielestä, kuten vastaavasti saksan kielinen sanakin 'Oster'. Näillä sanoilla on hieman 'pakanallinen' tausta. Eostra eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar. Vanhassa englannin kielessä se tarkoittaa myös 'itää', luonnon heräämistä ja ilmansuuntaa, auringon nousua. Tästä johtuen ortodoksit Yhdysvalloissa käyttävät kristilliselle juhlalle sen kreikan kielen 'paskha' tai venäjänkielistä 'pasha'nimitystä. - Suomen kielen sana 'pääsiäinen' on Mikael Agricolan keksimä sana 'päsieinen' tarkoittaen paastosta 'pääsemistä' eli neljänkymmenen päivän paaston päättymistä.

Pääsiäismuna tai paremminkin vain muna, on vanha hedelmällisyyden vertauskuva - kuolleen kuoren alla sykkii uusi elämä, joka voimallaan rikkoo kuoret. Saksasta kotoisin oleva suklainen idea oli jo Venäjän tsaariperheen pääsiäisherkku, jonka Karl Fazer toi Saksasta valikoimiinsa vuonna 1896 ja se on siitä asti kuulunut suomalaiseen pääsiäisperinteeseen. Se on Fazerin toiseksi vanhin edelleen listalla oleva makea tuote.

Tarkoitan tietenkin suklaatäytteistä Mignon-munaa. Lähes alkuperäistä reseptiä noudattaen tätä erikoista herkkua valmistetaan Suomessa yksistään liki kaksi miljoonaa kappaletta. Makupalat valmistetaan käsityönä Fazerilla. Prosessi alkaa kuitenkin Piispanristissä, Munakunnan pakkaamossa, jossa tyhjennetään mignoneihin tarvittavia kananmunankuoria ympäri vuoden. Munat rei'itetään, puhalletaan tyhjiksi, pestään ja kuivataan. Yhden kuoren pesuun kuluu vettä 30 litraa. Fazerilla sitten hygienisesti testatut puhtaat kuoret täytetään suklaamassalla nykyään hanasta ja täyttöaukko suljetaan sokerista valmistetulla tulpalla. Tämä suklainen muna on ollut nami-hiiren elämässä koko naismuistin. Ja sen vuoksi olikin pienoinen 'shokki' löytää viime vuonna Saksasta aitoon kananmunankuoreen pakattuja gianduja-suklaalla (suklaata + hasselpähkinäpastaa 30%) täytettyjä munia. Se ärsytti ja harmitti niin paljon, että ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin - ja yllä kirjoitettu oli tutkimukseni tulos.

Annetaan kunnia sinne minne se kuuluu ja kirjoitellaan muutama lisärivi. Saksassa on valmistettu tätä pääsiäisen herkkua jo vuodesta 1886 ja edelleen, joskin suhteellisesti pienemmässä tuotantovolyymissa, kuin Suomessa. Siitä en löytänyt painettua mainintaa, milloin tämä tuote on alettu markkinoida 'väritettynä'tai onko sitä valmistettu yhtäjaksoisesti, kuten Fazer kaikki nämä vuodet. Kuviointiin ilmeisesti panostetaan kaupallisista syistä, sillä viime vuonna munat olivat koristeltu värikkäillä, pienillä palloilla. Koko (50g) on päivittäisten kanamunien 65-75g kokoa huomattavasti pienempi, samoin kuin Fazerinkin tuotteet. - Ja sitten pientä nami-hiiren markkinatutkimusta puhtaasta uteliaisuudesta. Zürichin kokoisessa kaupungissa, jossa on asukkaita pyöreesti 350.000 eli vähemmän, kuin Helsingissä, löytyy näitä suklaisia tuotteita tasan kolmesta liikkeestä ja tarkoilla silmillä suurten pupu-vuorien pikku-laaksoista suurilta esittely pöydiltä! Eli ellei tiedä mitä etsii, ei niitä normaalisti huomaisi. Fazerin Mignon-munaa ei tarvinnut muistini mukaan Suomessa suurennuslasilla etsiä, niitä oli ihan joka pikku-kioskissakin myytävänä läpi koko maan. Ja silti uskon yllätysten sisältävien suklaamunien voittavan myyntiluvuissa.

Suklaa gianduja keitettyjen ja värjättyjen kaupasta ostamieni viiriäisten munien seurassa.

nami-hiiri

Lähestyvän juhlan leipomuksista !

Ympärilleen katsellessaan voisi ajatella Pääsiäisellä olevan enemmän erilaisia leipomuksiin liittyviä tarkkoja perinteitä, kuin joululla konsanaan. Onko niin, että joulutarjottavan kanssa ei kuitenkaan hullutella, vaikka muunnoksia on lupa tehdä erilaisiin keittiöissä syntyviin pipareihin ja muuhunkin. Reseptejä vaihdellaan ja koristeitakin sovelletaan vuosittain uusin materiaalein ja ideoin. Mummojen vanhat reseptit ovat kadonneet tai pölyyntyneet.

Pääsiäinen tuntuu noudattelevan enemmän vanhoja perinteitä sukupolvesta toiseen, katolisissa maissa. Italian Panettone saa pääsiäiseksi ristin muodon, tosin tipun figuriakin näkyy joka vuosi yhä enemmän. Mutta itse leipomusta ei juuri muuteta. Tarkalla silmällä saattaa havaita hieman poikkeavaa mataluutta muodon takia ja maussa ehkä hiven kakkumaisuutta pullamaisuuden sijaan. Pääsiäisen jälkeen 'se' nousee taas totuttuun kartion muotoiseen mittaansa. Myyntipakkaukset luonnollisesti saavat koristeekseen liljoja, krokuksia, pieniä tipuja. Sen sanelee markkinointi.

Kreikassa, Portugalissa samoin kuin Italiassakin leivotaan pääsiäisen pullaa, joskin suomalaiselle oudolla tavalla. Olipa pulla normaali pitko, palmikoitu pienehkö rinkula tai mahtavan kokoinen kori muodoltaan, niin niihin 'leivotaan' mukaan kovaksi keitettyjä, valmiiksi värjättyjä kananmunia, jotka ovat uunissa koko pullien paistovaiheen. Usein pullat koristellaan nonparellein. Vaikka muna on luonnollisestikin pääsiäisen symbooli, niin se alkuun kyllä ihmetytti, sillä Suomessa en ollut koskaan edes moisesta tavasta kuullutkaan. Ensimmäiset omat variaationi tein vasta viime vuonna. Se oli pelkkää kokeilua, ei uskonnollisiin tapoihin perustuvaa. Munan söin kyllä aamiaisella ja pullan iltäpäiväkahvin seuraksi. Kerrottakoon vielä, että paistoin pullarinkulat ensin ja laitoin niiden hieman jäähdyttyä vasta kananmunat keskelle. Pelkäsin kai värien leviämistä pullaan tai jotain.

Sveitsissä leivotaan pieniä ja suuria, vähemmän outoja, mutta tavattoman herkullisia kakkuja pääsiäiseksi, jotka yksinkertaisesti koristellaan tomusokerilla pupufigurein tai pienillä, värikkäillä munarakeilla. Matalan paistoksen sisällä on vaniljan makuista keltaista hieman wienerleivän kreemiä muistuttavaa täytettä, jossa on riisiä Ahvenanmaan pannukakun tapaan. Tätä 'erikoisuutta' saa ympäri vuoden, ilman tomusokeria. Kakun kaupallinen arvo on kaikesta päätellen leipomoissa huomattu.

Pullaa pupuina ja tipuina on tarjolla koko Keski-Euroopassa. Samoin suklaa pupuja, tipuja, pienen pieniä ja valtavia 'family-size'. Joita syödään ja annetaan lahjoiksi. Katsotaan onnistunko! Tähän kuvan vaiheeseen olen aina päässyt helposti vanhoilla muistissa olevilla keinoilla ja ohjeita noudattaen, mutta sitten tapahtuu yllätyksiä - uunista voi tulla ihan mitä vain. Huolella leikatut pupukorvat umpeutuvat, häntä paisuu muodottomaksi 'sekoittuen' lopulta pupun kehoon.....

Pupujen töpöhännät olivat joiltain irronneet pellille ja napsin ne sieltä huomaamattani testaukseen! Aamulla vasta valokuvasin auringon noustua - tässä muuten ihan mallikas yksilö, ilman töpöä ja korkeus 15 cm. Maku oli kohdallaan, sekä pullan ominainen pehmeys. Hieman harmittelin, etten muistanut laittaa taikinaan saframia mausteeksi.

- Eilen katsomallani elokuvalla ei ole mitään tekemistä leivonnan tai pääsiäisen kanssa, vaikka siinä loikkikin hauska pupu ja vilisteli ihana hiiri! Tim Burtonin ohjaama "Liisa Ihmemaassa" ja Johnny Deppin, sekä Mia Wasikowskan tähdittämä elokuva ei ollut mikään varsinainen 'söötti' lastenelokuva, vaan toimintaseikkailu teineille ja 'mummoikäisille', katsojista päätellen. Katsomo oli hiirenhiljaa, eläytyen valkokankaan tapahtumiin. Eikä kenenkään matkapuhelin pirissyt kertaakaan. Filmi pohjautuu tietenkin englantilaisen vuonna 1832 syntyneen Charles Lutwidge Dodgsonin kirjaan "Alice's Adventures in Wonderland", jonka hän kirjoitti käyttäen salanimeä Lewis Carroll, kuten muutkin teoksensa. Tämä peitenimen taakse kätkeytynyt kirjailija oli muun muassa Oxfordin Yliopiston matematiikan lehtori, pappi, sekä harrastelijavalokuvaaja. Elokuva oli hienosti tehty mahtavalla nykytekniikalla. Kirjaa oli paikoin hyvinkin vapaasti seurailtu. Mutta mielessä oli se ensimmäinen ja lapsellisempi, pienenä tyttönä näkemäni lastenfilmi.

nami-hiiri

Kohmeiset puolukat mämmimaljassa

Pääsiäisen suomalaista perinneherkkua mämmiä on aika vaikea tarjota ulkomaalaisille. He harvoin suostuvat edes kohteliaasti maistamaan outoa ja vielä oudomman näköistä tarjottavaa. Ehdotus lähinnä herättää hilpeyttä - ja varmuudella tässä aterian jälkiruokavaiheessa kaikki ovat jo 'niin täynnä' ateriasta, että kaipaavat vain espresson! MAKU -lehden resepteistä löytyi kaikella varmuudella käänteentekevä pelastus ennakkoasenteisiin.

Jos saan annoksista näin herkullisen näköisiä, kuin valokuvaaja Juha Juntto, seuraamalla Midi Vuorelan antamaa reseptiä ja oivaa ideaa, niin uskoisin saavani muutamia rohkeita maistamaan kanssani rakastamaani mämmiä, uudella raikkaalla tavalla.

Mämmimaljat, 10 pientä annosta

200g jäisiä puolukoita ja 1/2 dl sokeria

2 dl kuohukermaa ja 1/4 dl sokeria

1 rasia eli 500-700 g mämmiä

Sekoita jäiset puolukat ja sokeri

anna puolukoiden sulaa kohmeiseksi huoneen lämmössä tai jääkaapissa.

Vatkaa kerma ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi.

Jaa mämmi jälkiruokamaljoihin

annostele puolukat, sekä kermavaahto niiden päälle.

Kermavaahdon voi korvata vaniljakastikevaahdolla tai vaniljajäätelöllä.

Tarjoile heti !

Pääsiäisen vanha paastoruoka ja pitkäperjantain ateria mämmi on supisuomalainen erikoisuus. Sitä on syöty historian mukaan Lounais-Suomessa jo 1200-1300 luvuilla. Pitkään sitä syötiin myös leivän päälle levitettynä. Vasta 1900-luvulla mämmi lähti kuljeksimaan muuallekin Suomea.

Alkujaan valmistukseen käytettiin maltaita, ruisjauhoja, sekä vettä. Eikä sitä syöty jälkiruokamaljoista, vaan tuohisista tuokkosista, joissa se oli uunien lämmössä imellettykin. Nykypäivänä mämmiä tuskin valmistetaan enää kotona. Pahviset rasiat ostetaan kauppojen hyllyiltä kotiin, sokerin ja kerman kera nautittavaksi.

nami-hiiri

Mitä tuli uunista ulos ?

Jostain kumman syystä pöydällä olevasta paistoksesta tuli mieleen, että olin mahduttanut sen liian pieneen piirakkaformuun. Näin ehkä olikin, mutta resepti antoi mahdollisuuden käyttää normaalin uunipellin sijaan pienempääkin vuokaa, jolloin paistoksesta tulisi vain paksumpi. Tästä haaveilin puolittaessani Kotilieden reseptiä.

Uunista tuli ulos ihan oikea Ahvenanmaan pannukakku. Se näytti kyllä lapselta, joka on ohi kasvanut vaatteistaan, mutta maku oli sitä, mikä oli mielessä menneiltä vuosilta, muistona luokkaretkeltä Ahvenanmaalle.

Tuoreita luumuja oli kaapissa, joista olisi voinut keittää oikeaoppisesti kiisselin tai hillon pannukakun seuraksi. Maistelin ja muistelin nyt kuitenkin paistostani mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa. Tällä kertaa oli myös oikeasti tomusokeri SLYltani saamasta DS mansikanmakuisesta pakkauksesta. Viimeksi sekoitin postauksessani kaksi eri tuotetta, kirjoitin Dan Suckerin tomusta, kun olin laittanut lautaselle toisen valmistajan tuotetta, jossa on niitä mansikan palasiakin oikeasti. Kukaan ei kohteliasti oikaissut virhettäni tai kukaan ei huomannut erhettäni.

Maku oli syötävän hyvää ja kardemumma piristi ! Tässä ohje alkuperäisissä mitoissaan, jotka puolitin omaan vuokaan paremmin sopiviksi.

Ahvenanmaan pannukakku

2 rkl voita

4 kpl munia

5 dl maitoa

3 dl riisipuuroa

0,5 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 rkl kardemummaa

2 dl vehnäjauhoja

- vatkaa munat kevyesti ja lisää joukkoon muut ainekset ja kaada seos leivinpaperoidulle uunipellille.

- uuni 225°C ja paistoaika 20 min. Mutta toisenlaisen vuokani takia paistelin pannukakkuani 28     minuuttia.

nami-hiiri

Suomalaisia makuja Zürichissä !

Oli ilo katsella, kuinka armoitetun keittiömestari Markus Maulavirran loihtima suomalainen menyy teki kauppaansa Sveitsissä. 'Eat & Joy' -konsepti oli tuotu kahdeksi viikoksi kansainväliseen design-hotelli Greulichiin Zürichissä. Ja se oli kaikesta päätellen menestys. Eipä siis ihme, että Suomen Sveitsin suurlähettiläs Alpo Rusikin oli tilannut myöhemmin jälkiruokia lähetystönsä keittiöön! Paikalliset ruokakirjoittajat, sekä kriitikot olivat positiivisesti innostuneita suomalaisista mauista. Samoin kiinnostusta herätti teemaviikoille tuotu taide. Mukana olivat kuvataiteilija Jani Leinonen, sekä muotoilija Harri Koskinen.

Suomalaisia puhtaita raaka-aineita on aina ollut helppo viedä ulkomaille. Keittiömestari Maulavirta oli koonnut hyvin monipuolista tarjottavaa listalle, jossa tuotteita ja makuja oli eri puolilta Suomea. Löytyi poroa, lohta, forellia, silakkaa....juustotarjotin oli täynnä juustomme parhaimmistoa pienistä juustoloista ja ne jälkiruuat puhtaista marjoistamme, wau! Ravintoloiden asiakkat, kuten asiakkat yleensäkin, ovat nykyään hyvin laatutietoisia. 'Sutta ja sekundaa' ei kannata tarjota tai markkinoida. Suomalaisuus, ranskalaisuus tai italialaisuus eivät ole yksin riittäneet enää pitkiin aikoihin. Laadunkin pitää olla kohdallaan.

Olin kutsuttu illalliselle viime maanantaina tuohon mainittuun tapahtumaan, mutta ennakkoon en tiennyt minne olimme illalla menossa. Määränpää oli salaisuus ja yllätys kutsujilta. 'Se' laukku, jonka otin mukaani, on pieniä laukkujani vielä paljon pienempi, joten kameran oli jäätävä kotiin. Kauniisti muuten ajateltu, viedä minut suomalaiseen ruokatapahtumaan! Nautin ruuasta, sen joka ainoasta suupalasta. Keittiömestari Maulavirta itse kertoi, että aivan kaikki raaka-aineet olivat tuotu Suomesta tapahtumaviikoille, jopa perunatkin! Ja ne ruoka-aineet, jotka pääsivät loppumaan arvaamattoman suosion takia, niitä tuotiin Suomesta lisää.

Kun ulkomaalaiselta kyselee heidän tietämystään Suomesta, niin varmuudella saa vastaukseksi: kylmää, poroja ja joulupukki. Toki nykyään tiedetään Suomesta paljon muutakin, riippuen tietenkin siitä onko haastateltava koululainen, opiskelija vaiko jo hieman iäkkäämpi henkilö - tai kenties autourheilua tai elokuvia seuraava. Silloin tulee selvällä suomen kielellä: Häkkinen, Räikkönen, Kaurismäki. - Keittiömestari Markus Maulavirrasta ei tiedetty mitään. Nyt hänestä puhutaan illallisilla ja ainakin nimi Markus on monen muistissa, sukunimi putkahtaa esiin 'pienellä' auttamisella.

Tänään iltapäivällä osui myös mukavaa luettavaa 'Ruokatiedon' uutisista. 'Eat&Joy'-konsepti on saanut näet Suomen 'Ruokakulttuuriteko' -palkinnon. Se on parasta kiitosta viiden vuoden uurastuksesta. Se on sinnikkyyden ja pitkäjänteisyyden voitto, suomalaisen ruuan, raaka-aineiden ja ravintoloiden tunnetuksi tekemisestä kotimaassa ja kansainvälisesti. Kunniamaininnan sai myös Etelä-Karjalan ruokakulttuuriryhmä aktiivisuudestaan.

Ruotsalaisista en tiedä, mitä tuumailevat, mutta ainakin tanskalainen ruoka-alan monitoimimies, Claes Meyer ylisti Suomen poroa, puolukkaa, saunaa ja Koskenkorvaa puhuessaan Helsingissä, ammattilaisille tarkoitetussa 'Gastro 2010'-tapahtumassa. Hän oli tätä mieltä: "Suomi on nouseva gastroturismikohde maailmassa." Se oli paljon sanottu. Nyt on vain osattava toimia sen mukaan, mitä meiltä odotetaan.

Poro on myös ehdoton nami-hiiren suosikki ruokalautasella. Sitä syö mielellään, vaikkei olisi nälkäkään. Toinen 'unelma' suomalaisesta ruuasta puhuttaessa on lämminsavulohi. Viimemainittua ei ollut tällä kertaa menyyssä - eihän kaikkea voi saada mahtumaan yhteen tapahtumaan!

nami-hiiri

Kohti Pääsiäistä (osa 3) !

Ulkoisista olosuhteista huolimatta kevät on mielessä jatkuvasti - eikä sitä pääse karkuunkaan kulkiessaan. Lumisade ei hellitä. Mutta päivä pitenee ja talvi on ohitse, vaikka se yrittää uskotella muuta. Kevään kukkaloisto hehkuu värikkäänä kukkakauppojen suurissa maljakoissa. Suklaakakut ovat saaneet nekin pääsiäisasun. Puput istuvat kauppojen hyllyillä sellofaanikääreissään, moitteettomissa riveissään, pienet hintalaput 'kaulassaan', valmiina loikkaamaan ostoskassiin kohti uutta tuntematonta.

Suklaiset pupu-isät ajelevat motskareillaan, nuoruuden vauhti mielessään. Pupu-äidit kerävät munia vaalean punaiseen esiliinaansa...pienet puput veikistelevät pitkillä korvillaan.

Ja tyttö-pupu käyskentelee kauniissa vihreässä jakussaan ja pupu-pojat pelaavat palloa tai ajelevat autoillaan. Tätä kaikkea löytyy sveitsiläisen Vollenweiderin myymälöistä ja paljon muuta. Kotiin ilmestyy koriste toisensa jälkeen keltaisista silkkipapereista komeron kätköistä, ihan samaan tapaan, kuin lähestyttäessä joulua.

Sokerityönä tehty kevään vihreä pupu viehättää läpinäkyvyydellään, se ei ole suuri, mutta se kerää katseita. Niitä olisi ollut vaalen punaisena ja lilanakin, mutta omenan maku sinetöi ostoksen. Hinta oli 3 Fr. eli 2 € kappale.

Ruskea pupu on makea kaveri, krokantista. Sana krokantti tulee ranskan sanasta croquante. Sanan varsinainen suomennos olisi krokaani, joka on manteli- tai nougatmassaasta valmistettu leivonnainen, jonka erikseen paistetut osat liitetään tornimaiseksi kakuksi paahdetun sokerin avulla. Näitä luomuksia käytetään juhlapöytien, varsinkin hääpöytien koristeena. - Krokantti on periaatteessa murskattua krokaania eli paahdettua sokeria ja mantelia. Pannulla hitaasti paahdettaessa sokeri muuttuu nesteeksi, joka hieman päivettyneenä kaadetaan leivinpaperille ja annetaan jähmettyä. Jos tämä pidetään kuivassa, niin se säilyy vuosikausia. Palasia voi sitten tarvittaessa murskailla huhmaressa jälkiruokiin ja kakkuihin. - Osittain lainattua tietoa kirjasta 'Kultainen keittokirja',WSOY 1088.

nami-hiiri

Voi, voi, mikä voilammas !

Yön aikana satoi lunta ja sade jatkuu edelleen. Parvekkeen on peittänyt 10 cm paksu lumi. Puut ja pensaat ovat saaneet päälleen uudelleen talvipalttoot! Lähestyvästä pääsiäisestä on kuitenkin merkkejä.

Voilampaat ovat saapuneet kauppoihin. Ne kuuluvat katolilaiseen perinteeseen. Niitä saa ostaa näin pääsiäisen aikoihin. Monissa lapsiperheissä käyvät voileivät nyt oikein hyvin kaupaksi! Se on niin pienestä kiinni. Tämän kuvan lampaan tein ihan itse, siihen tarkoitetuilla muoteilla. Niitä voi kuulemma käyttää suklaalampaankin tekoon. Sitä testaan joku toinen kerta, kun pidän enenmmän kuitenkin suklaapupuista. Täytin pienen lammasmuotin kaksi puoliskoa pehmeällä voilla, kiinnitin ne pidikkeillä ja laitoin pakkaseen tunniksi. Tämän jälkeen irrotin puoliskot ja painoin kevyesti ne yhteen lautaselle. Lampaan pintaa voisi hieman 'pöyhiä' aidommaksi veitsen kärjellä ohjeen mukaan, mutta jätin sen tekemättä. Pakastimeen en lammasta tietenkään enää laita. - Voi on tuote, jonka voi pakastaa lyhyeksi aikaa 2-3 kk. - Olen paljon nähnyt käytettävän pippureita silminä, mutta laitoin omalle lampaalleni tähtisilmät neilikoista. Ja tuo kulkunen kaulassa, se ei ole höyrähtäneen nami-hiiren hullutuksia, vaan korvike katolisten käyttämälle ristilipulle, jota lampaan kuuluisi pitää pakkauksen mukana olevassa ohuessa salossa.

Muun muassa puolalaiset kokoavat voilampaansa kovasta voista leikatuista 'siivuista' hyvinkin taidokkaasti. Olen nähnyt muutamia. He käyttävät myös kanelia ja runsaasti valkosipulia sen mausteina. - Mikä estäisi munamuotilla tekemästä pieniä puolikkaita tai kokonaisia voimunia ja koristella niitä hieman persiljalla pääsiäisen aterioille!

Kuvan ruusukantinen voipakkaus on ranskalainen. Kun avaa rasian, niin kuvio voissa on aivan samanlainen. Veikeistä lampaista tai ruususista'voi' ajatuksista huolimatta, kaipaan kuitenkin Valion meijerivoita. Sen makuun on tottunut ja sen maun muistaa aina. Pitkään söin leipää sellaisenaan tai ainoastaan juuston kanssa, sillä 'hyvää' voita ei löytynyt tai siis sellaista, joka minun mielestäni maistuu hyvälle lämpimän leivän päällä. Lähikauppojen voit ovat enimmäkseen 'margariinin' oloisia. Ulkosuomalainen kantaa siis laukussaan myös suomalaisia, pieniä voirasioita !

nami-hiiri

Kansainvälinen naistenpäivä 8. maaliskuuta !

YK:n 'International Women's Day', 'United Nations Day for Woman's Rights and International Peace' on vietetty vuodesta 1975, joka oli Kansainvälinen naisten vuosi. Mutta tämä naisille omistettu päivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Myöhemmin on tuumailtu, että lakon liittyminen naistenpäivään olisi keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen voitaisiin irroittaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä ideologisia ennakkoluuloja.

Euroopan sosialistisen internatonaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.-27. elokuuta 1910 Norrebron nuorisotalossa pidetyssä konferenssissa, saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta, yli sata naista 17 eri maasta hyväksyi yksimielisesti kansainvälisen naistenpäivän. Mainittakoon, että kokouksessa oli läsnä myös viisi suomalaisnaista, silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan naisjäsenistä. Virallinen edustajamme oli Ida Aalle-Teljo, muut mukana olijat: Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää. - Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. Päivää vietetään siis 8. maaliskuuta, huomenna.

Nami-hiiren mielestä naistenpäivä on joka päivä. Aivan samoin ajattelen äitienpäivästä. Se on minulle ympärivuotinen 'juhla', eikä vain toukokuun toisena sunnuntaina, johon on nyt tullut 'kuokkimaan' Eurooppa-päiväkin. Almanakassa olisi 365 päivää, joskus yksi enemmän ja suurin osa ihan ilman erityismerkintää!

Tällaisia miettiessäni maistui aamulla voisarvet. Muutamassa hillopurkissa oli rippeitä jäljellä, joten päätin syödä useampaa makua, saadakseni kaappiin tilaa.

- sveitsiläinen 'FAVORITE' on mansikkaa, marjaista 53% , makeaa ja tehdas lupailee, että 100g hilloa antaa maun lisäksi 211kcal eli 880kJ.

- saksalainen 'REWE' on runsas kirsikoista, maku on oikeasti kirsikkaa, eikä kuitenkaan makea, kuten edellinen. Tämä purkki lupaa, että 100g hilloa sisältää 138kcal eli 586kJ. Ahaa, vähemmän kaloreita ja siksi pienempi hintakin!

- ranskalainen 'BOIRON' on sakeaa aprikoosikastiketta ilman hedelmiä, ilman lisäaineita, ilman kaikkea paitsi makua, joka on raikas ja 100%:n aprikoosinen. Vaikka pulloa kuinka pyörittelee, niin kaloreita ei löydy kyllä mistään. On vain varoittelua, että lisäaineettomana ei säily kuukausia, ellei pakasta ja tietenkin sopivankokoisina annoksina. Mutta ranskalainen antaa arvoa Euroille, jonka huomaa myös loppukuluttaja tuotetta ostaessaan. Tuote on kuitenkin hintansa arvoinen.

Ymmärtääkseni SLY -ryhmään kuuluu ainoastaan naisia, mukavaa päivää kaikille huomenna ja koko viikoksi! Helmikuussa vastaanotin oman, ensimmäisen SLY10 pakettini. Sisältö oli mieleinen ja erittäin käyttökelpoinen. En ryhtynyt kuitenkaan SLYni toiveista huolimatta leipomaan, vaan tein jälkiruokaa ilman uunia saamistani tuotteista.

- Lautaselle ripottelin DS mansikanmakuista tomusokeria. Itse mansikan murut ripottelin erikseen sormin. Kokeilin ensin puhdistaa aidot mansikkapalaset varovaisesti 'tomusta', mutta pehmenivät ja näyttivät hetkessä valokuvaan kelvottomilta. Se oli sääli, koska sokeri todella sisältää aitoa mansikkaa, jonka olisin mieluusti tuonut julki.

- BB Cappucinomoussen tein ohjeen mukaisesti. Se onnistui hyvin.

- Punaiset vadelmapikkuleivät omasta kaapistani murustin moussen kaveriksi niiden lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Vuorottelin niitä annosmaljaan hieman kerroksittain.

- Oikeastaan tein tämän annoksen SLY - 'rakkaus & koristelu' - kilpailuun, mutta onni ei suosinut jatkoon. Sen takia on kuvassa useampikin sydän. Suklaa 'huipulla' on oikeasti pieni sydämen muotoinen suklaakuppi, johon yleensä laitan maidon kahvia varten. Nyt käänsin pohjan katsojaan ja koristelin tietenkin t a a s kermaruusuilla, mutta huomaattehan, että toisenlaisella tyllalla! Lopuksi laitoin vielä joka kukkaan yhden SLYni lähettämän Dr. Oetkerin vaalean punaisen sokerihelmen.

Terveisiä tuntemattomalle SLY10 -ystävälle!

nami-hiiri

Pääsiäistä kohden !

osa II

Ennakointi osui oikeaan, sillä aamun lumisade aiheutti satoja kolareita maanteillä pienen ajan sisällä lauantain aamuliikenteessä. Sää muuttui eilen aivan yllättäen. Koska viileys oli havaittavissa, niin suomalainen pukeutui lämpimästi orastavassa keväässä. Ei tarvitse juoda extrasti kuumia juomia tänään, vaan jatkaa pääsiäisen askarteluja - hempeät vihreät lumipallot maljakossa. Nuoren lumipallon (Viburnum opulus 'Roseum' - Euroopan karpalopensas !?) kaunis vaalean vihreä väri enteilee auttamattomasti kevättä. Aikamoinen ristiriita, kun katselee ulos ikkunoista silmänkantamattomiin muutaman sentin lumipeitteitä. Tulipa kevät tai ei lähiviikkoina, niin se pääsiäinen tulee varmasti.

Koska ilma on tosi viileä, niin koivun oksien keruu jäi lyhyeen. Mutta sen verran tuli taitettua oksia, että sai taiteiltua ideaa strutsinmunan ympärille. 'Lumipallon' väriin sointuvia pieniä suklaamunia en voinut kaupassa ohittaa, vaikkei asialla ole mitään todellista merkitystä. Havaitsin ne jopa hieman liian pieniksi niistä totutuista, joita yleensä käytän kimppuihin ja oksiin. Eivät joudu samaan maljakkoon. Pajunkissat saavat olla nyt rauhassa, en raaski niitä käyttää, ihastelen mieluummin maljakossa.

Pieni 'kiitos' on mielessä ja ehkä syntyykin siedettävä lahja annettavaksi, samalla kadulla asuvalle ystävälliselle rouvalle, joka tarjosi kyydin tässä eräänä iltana, kun olin palaamassa kotiin. Hän oli nähnyt minut junassa. Sveitsiläiseen tapaan autot odottavat parkissa asemilla, sillä moni kävelee ja vaeltelee vain viikonloppuisin. Minä kävelen kuntoilun vuoksi joka ainoa päivä. - Kuvassa on eri vaiheita jo tehtynä. Ajallisesti on vaikea sanoa miten kauan jokin työ vie aikaa, sillä materiaalit ovat esillä ja teen valmiiksi erilaisia asioita, jotain odotellessani, kuten esim. kahvin valmistumista. Makeisfirmat ja leipomot eivät innostu suklaamunien kanssa askartelusta. He keskittyvät helpompaan ja vaivattomampaan, muoteilla tehtäviin pupuihin ja krokanttimuniin, joita on hyllymetrittäin pienissäkin leipomoissa nyt esillä. - Olen ollut Pariisissa pääsiäisen alla ja se oli uskomaton matka. Upeita värjättyjä suklaa- ja sokeritöitä myymälät ja näyteikkunat täynnä ympäri kaupunkia! Ja mikä parasta, niitä myös ostettiin ja niitä syötiin! Suklaalla ja suklaalla on tietenkin eroja. Mutta kun suklaa on hyvää, niin pieniä pupuja popsivat varsinkin miehet espresson seuraksi!

Yksi kynttilän kukkamansetti jää nyt taas parittomaksi, sillä niiden pienet kangaskukat ovat juuri sopivaa materiaalia ajatuksiini. Usein niistä löytyy ne oikeat väritkin. Ja käytännössä monikukkaisen mansetin hinta voittaa edukkuudessaan askartelukauppojen irtokukat. Kukkia tarvitaan vain muutama yhteen suklaiseen työhön, koska makeiset ovat pääasia.

Makeisista tehdyt kimput biedermeyer-mansettien avulla, eivät ole koskaan niin tiiviitä, kuin oikeista kukista sidotut. Floristin kanssa ei olekaan tarkoitus kilpailla, sillä makeiset eivät suostu yhteistyöhön, kuten kukkaset, jotka rutistavat poskensa naapurin muotoihin floristin tiukassa otteessa. Suklaat haluavat pitää omat muotonsa tai rikkoutuvat. Tämän takia käytän ainoastaan munia, jotka eivät ole onttoja, eivätkä hajoa 'kelmuttaessa'. Pientä asettelua, niin oikeat 'kolot' kyllä löytyvät sopuisasti. Hienoista vaikeutta tuotti nyt se seikka, että paperimansetti oli tarpeettoman suuri pienille munille. Nauhoja en ole tässä vaiheessa vielä leikannut, sillä työ on kesken. Katselen sitä päivän ohi kulkiessani, ja saattaa olla, että rusetin paikkaa pitää heiman siirtää vasemmalle tai oikealle. Jos tekisin tämän itselleni, niin jättäisin nauhat leikkaamatta ja antaisin ylimäärän laskeutua pöydälle miten haluaa. Pitkälle pätkälle löytyy aina paremmin uuskäyttöä!

Joku aina silloin tällöin kyselee, että onko idea omani. Joulunakin tuli 11 eri sähköistä kyselyä ja pyyntöä opastuksesta. Kyllä nämä ideat ovat omia kehitelmiäni. Biedermeyer -idean olen erään valmistajan luvalla 'kopioinut' jo muutama vuosikymmen sitten, jolloin niitä ei n tehty vielä lainkaan Suomessa. Eikä myöskään tuotu, koska tuonti olisi nostanut hinnan myynnin esteeksi. Tuote itse ei ollut painava, koska se oli tehty vain kolmesta hieman suuremmasta suklaasta, mutta niiden kuljetuslaatikot veivät paljon tilaa nostaen rahdin kuutiohintaa ja siten myös loppuostajan hintaa. Ulkomaisella tehtaalla oltiin tietenkin oikein mielissään, kun joku hoopo halusi kuluttaa aikaansa askarrellen heidän suklaillaan. Niistä ensimmäisistä syksystä-jouluun kokeeksi tehdyistä makeiskimpusta, siirryin myös Fazerin konvehteihin, sitten pääsiäismuniin. Kesän hyppäsin aina yli, mutta syksyllä alkoi uusi makea kierros. Hieman väritoiveista riippuen syntyi makeiskimppu ja -oksa poikineen. - Nykyään tuonnin, sekä normaalinkin ostamisen esteeksi nousee tukkumyyjien asettamat toiveet ostettavista määristä. Esimerkkejä löytyy joka alalta, kakkumaailmastakin: Asiakas tarvitsisi alle 20 kakkurasiaa, mutta myyjä haluaisi myydä 1.000 kappaletta. Kumpi voittaa? Useimmiten se pieni asiakas, joka ryhtyy miettimään uusia mahdollisuuksia pakata kakkuaan. Uusia kanavia ja korvaavia ideoita syntyy täten jatkuvasti, jopa samanaikaisesti. - Kakkurasia tuli mieleen tällä viikolla, Eben sivuilta lukemastani postauksesta ja lähinnä sen saamista kommenteista. Minulle oli yllätys, ettei kakkulaatikoita käytä, kuin leipomot. Itse olen hankkinut muutamia, joihin pakkailen lahjakimppuja tai muuta sellaista, milloin suosimani sellofaani ei sovellu. Omat tuotteeni eivät tahraa laatikoita, mutta jos kuljettaisin leipomuksia, niin vuoraisin käsittelemättömän laatikon voipaperilla.

On oikeasti muuten mielettömän ihana tunne, kun joku kysyy neuvoa tai lupaa saada käyttää hiljaisina yön tunteina ideoituja ajatuksia. Silloin unohtuu ne harmit ja kulutetut työtunnit, hukkaan menneet piirustukset, materiaalit tahi palaneet leipomukset. On hyvin ymmärrettävää miksi monen bloggaajan sivuilla lukee toive, ettei kopioida ilman lupaa tai miksi kuvat ovat merkattu tekijänsä nimillä. Yhteistyö ja hyvät tavat ovat kultaa kalliimpia asioita, ihan jokaisella sektorilla.

Kun kakku on kerran keksitty, niin on hauskaa katsella, miten erilaisia niistä ihmismieli saakaan aikaan! Miten sama asia toteutetaan Amerikassa sillä aikaa, kun Eurooppa nukkuu tai päinvastoin. Tismalleen samoja aineita ei ole aina käytettävissä, mutta kaikkialla syntyy herkullisia kakkuja. Siitä on todisteena toinen toistaan ihanampia kakkukirjoja, joita kirjakaupat ovat pullollaan ympäri maailmaa ja joista ammattilaiset ja kotileipurit ammentavat tietoutta toisten opeista ja ideoivat uusia toteutuksia. Tuloksena syntyy kaikenlaisia ihania, herkullisia, suussa sulavia kakkuja! Sana 'kakku' on toisinaan aivan liian mitätön ilmaus taidokkaille, veistoksia muistuttaville luomuksille - syötäville luomuksille!

Katselin iltapäivällä San Diegon vuotuisen 'Cake Shown' mahtavia tuloksia! Tulevana viikonloppuna (12.-14. maaliskuuta -10) on Lontoon lähellä, monen kakkublogilaisenkin käyttämän 'Squires kitchenin' vuosittain järjestämä 'kakku-suklaa-sokerityö' tapahtuma kilpailuineen. Näistä ihanuuksista saamme varmaan lukea seuraavalla viikolla joistain blogeistakin.

Lopuksi vielä kuva muotista, jossa 'pupuni' korva tummui hieman liikaa! Muotissa ei ollut mitään vikaa, vaan sen käyttäjässä. Uusi pupu paistuu varmasti joku päivä.

nami-hiiri

Päivä päivältä Pääsiäistä kohden

osa I

Ulkona sataa vettä. Pienet lumikellot, orvokit ja vanhat villiintyneet esikot ilakoivat sadepisaroista pihojen suojaisimmilla paikoilla, suurien vielä lehdettömien pähkinä- ja kirsikkapuiden alla. Kun kulkija kohtaa krookuksen, niin se luo sen lopullisen tunteen - kevättä on ilmassa. Tulee kevät. Millään varmuudella kevät ei ehkä vielä saavukkaan, mutta se on varmaa, että päivä pitenee ja edessä on Pääsiäinen!

Vaikka mieli tekisikin joitain joulun ja pääsiäisen koristeita pitää esillä koko vuoden, niin kyllä ne aina säilöön tulee pakattua. On riemullista sitten ottaa esille jokainen laatikko vuorollaan uudestaan ja uudestaan, ja siinä samalla miettiä, että mistä, miten tai keneltä jokin rakkaksi käynyt esine on kotiini ilmestynyt. - Ei pidä lukijan ymmärtää väärin, ei ole tarkoituksena raotella laatikoita 'elvistelevän' esittelyn vuoksi, vaan ideoiden. Uskon siihen, että minulle jokin tuttu asia voikin synnyttää jollekin toiselle ihan uusia ideoita tai vanhaa uudistavia ajatuksia. Ei sen 'tradition' tarvitse istua aina samalla pöydän kulmalla. Pienet uudistukset ovat sallittuja pölyjä puistellessa !

Tämä pääsiäiskranssi on tehty vanhoista, leikatuista postikorteista, sekä kartongille liimatuista kiiltokuvista, joita onneksi vielä löytyy silloin tällöin. Kiiltokuvia ei taida 'tietokonelapset' pahemmin keräillä. Tausta on pahvista leikattu. Kuvat on kiinnitetty vihreän paperinarun ja hieman vahvemman rautakaupan teipin tai liiman avulla. Kuvat jopa liikkuvat tuulen henkäyksestä, sillä ne eivät ole kiinnittetty taustaan koko kääntöpuolellaan, ainoastaan osittain, roikkuen. Oveen tämä koriste ei yleensä joudu, sillä haluan katsella sitä useammin, kuin vain kotiin tullessani. Se saa paikan aina eteisessä, joko seinällä tai pöydällä seinään nojaten. Kuvien kirjavuudesta johtuen en käytä nauhoja lainkaan.

Strutsi tuskin tunnistaisi tätä maalattua ja lasihelmin koristeltua munaa enää omakseen. Munan kova pinta on otollinen askartelun kohde. Tämän munan alla on kirkkaasta muovista oleva rengas, jotta se pysyy asetetussa asennossa, mutta serviettirengas tai vaikkapa matala munakuppi ovat oiva alusta. - Vaaleita, alkuperäisiä olen käyttänyt usein maljakkona. Pari kolme pitkällä pöydällä yhden kukan kera on kaunis kokonaisuus. Eikä niiden korkeuskaan tuota ongelmaa, kun niiden yli voi vaivatta katsella vastapäätä istujaa suoraan silmiin !

Pahviset munat ovat nostalgisia ja mielestäni paljon kauniimpia, kuin peltiset saati muoviset. Itse askarrellut kevyet, muoviset munat ovat sitten asia erikseen. Pahvimuna on mukava täyttää kääreellisillä ja värikkäilla suklaamunilla. Ja jättää tietenkin kansi kutsuvasti, puolittain auki, kuten seuraavan kuvan rasian kansi.

Uutena rasia sisälsi herkullisia kaakaomanteleita, kuten valmistajan joulurasiakin. Nyt rasia on täytetty suklaisilla linnunmunilla ja ylimääräisten testaus parhaillaan menossa, koska se on lähdössä lahjaksi erään vanhan rouvan syntymäpäiville viikon päästä! Rasia ei ole tuhraantunut mitenkään, joten uuskäyttö on luontevaa. Rasia on kuin koru!

nami-hiiri