osa I
Ulkona sataa vettä. Pienet lumikellot, orvokit ja vanhat villiintyneet esikot ilakoivat sadepisaroista pihojen suojaisimmilla paikoilla, suurien vielä lehdettömien pähkinä- ja kirsikkapuiden alla. Kun kulkija kohtaa krookuksen, niin se luo sen lopullisen tunteen - kevättä on ilmassa. Tulee kevät. Millään varmuudella kevät ei ehkä vielä saavukkaan, mutta se on varmaa, että päivä pitenee ja edessä on Pääsiäinen!
Vaikka mieli tekisikin joitain joulun ja pääsiäisen koristeita pitää esillä koko vuoden, niin kyllä ne aina säilöön tulee pakattua. On riemullista sitten ottaa esille jokainen laatikko vuorollaan uudestaan ja uudestaan, ja siinä samalla miettiä, että mistä, miten tai keneltä jokin rakkaksi käynyt esine on kotiini ilmestynyt. - Ei pidä lukijan ymmärtää väärin, ei ole tarkoituksena raotella laatikoita 'elvistelevän' esittelyn vuoksi, vaan ideoiden. Uskon siihen, että minulle jokin tuttu asia voikin synnyttää jollekin toiselle ihan uusia ideoita tai vanhaa uudistavia ajatuksia. Ei sen 'tradition' tarvitse istua aina samalla pöydän kulmalla. Pienet uudistukset ovat sallittuja pölyjä puistellessa !
Tämä pääsiäiskranssi on tehty vanhoista, leikatuista postikorteista, sekä kartongille liimatuista kiiltokuvista, joita onneksi vielä löytyy silloin tällöin. Kiiltokuvia ei taida 'tietokonelapset' pahemmin keräillä. Tausta on pahvista leikattu. Kuvat on kiinnitetty vihreän paperinarun ja hieman vahvemman rautakaupan teipin tai liiman avulla. Kuvat jopa liikkuvat tuulen henkäyksestä, sillä ne eivät ole kiinnittetty taustaan koko kääntöpuolellaan, ainoastaan osittain, roikkuen. Oveen tämä koriste ei yleensä joudu, sillä haluan katsella sitä useammin, kuin vain kotiin tullessani. Se saa paikan aina eteisessä, joko seinällä tai pöydällä seinään nojaten. Kuvien kirjavuudesta johtuen en käytä nauhoja lainkaan.
Strutsi tuskin tunnistaisi tätä maalattua ja lasihelmin koristeltua munaa enää omakseen. Munan kova pinta on otollinen askartelun kohde. Tämän munan alla on kirkkaasta muovista oleva rengas, jotta se pysyy asetetussa asennossa, mutta serviettirengas tai vaikkapa matala munakuppi ovat oiva alusta. - Vaaleita, alkuperäisiä olen käyttänyt usein maljakkona. Pari kolme pitkällä pöydällä yhden kukan kera on kaunis kokonaisuus. Eikä niiden korkeuskaan tuota ongelmaa, kun niiden yli voi vaivatta katsella vastapäätä istujaa suoraan silmiin !
Pahviset munat ovat nostalgisia ja mielestäni paljon kauniimpia, kuin peltiset saati muoviset. Itse askarrellut kevyet, muoviset munat ovat sitten asia erikseen. Pahvimuna on mukava täyttää kääreellisillä ja värikkäilla suklaamunilla. Ja jättää tietenkin kansi kutsuvasti, puolittain auki, kuten seuraavan kuvan rasian kansi.
Uutena rasia sisälsi herkullisia kaakaomanteleita, kuten valmistajan joulurasiakin. Nyt rasia on täytetty suklaisilla linnunmunilla ja ylimääräisten testaus parhaillaan menossa, koska se on lähdössä lahjaksi erään vanhan rouvan syntymäpäiville viikon päästä! Rasia ei ole tuhraantunut mitenkään, joten uuskäyttö on luontevaa. Rasia on kuin koru!
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !