Minä pidän tähdistä. 'Maija Poppasen' kuvitteellinen tarina on lähellä tähtiä. Hän lentää suurella sateenvarjollaan Helsingin Kaupunginteatteriin suoraan taivaasta. P.L. Traversin kirjaan pohjautuva musikaali on lumoava, täynnä sadun ihmeitä ja taikuutta, joka tekee siitä kaikenikäisten teatteriesityksen. Istuin katsomossa pojantyttäreni kanssa ja me nautimme Hans Berndtssonin ohjaamasta 'Maija Poppanen' -esityksestä, kuten yhdessä olostakin. Maijaa esittävä nuori, Emmi Kangas, oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta verrattavissa vuonna 1964 ensimmäisen kerran näkemääni 'Mary Poppins' -elokuvan Julie Andrewiin, ellei himpun verran parempikin. Julie A. teki esityksellään Maijasta maailmankuulun. Kaupunginteatterin esitys oli hienosti sovitettu, ohjattu ja esittäjät olivat löytäneet osistaan aitoa hauskuutta. Ja ne 'Maijan' liitelyt näyttämön yllä nykytekniikan avulla! Yleisö oli mukana ja palkitsi näyttelijät ylimääräisestikin 'Bravo' huudoin, sekä taputti tahdissa, aina sopivissa kohdin. Perhe 'Pankin' lapset olivat hurmaavia.
Kun uskoo ihmeisiin ja kuuntelee iki-ihanaa musiikkia, saa paluulipun lapsuuteen. Se sopi vanhemmalle päivänsankarille oikein hyvin.
Tarinan mukaan nami-hiiri on syntynyt tammikuun 25. päivä, jolloin on ollut pakkastakin huimat -25°C. Aivan samana päivänä, toki paljon myöhemmin ja asteen pari 'miedonpaan' kovaan pakkaseen, on syntynyt mainio pojantytärkin. Syömme samaa kakkua. Puhallamme yhdessä kynttilöitä, joita kakussa on yleensä hänen vuosiensa määrä. Tällä kertaa yhdeksän. Nami-hiiri joutuisi puhaltamaan omiaan puolipäivää. Hieman ristiriitaista, sillä kukaan ei ole vielä tarjonnut paikkaansa täydessä bussissa !
Ihan oikeasti en ole mitenkään huolissani lisääntyvistä kakkukynttilöistäni. Matematiikka on aina ollut lempi-aineeni jo koulussakin. Ajatelkaa - kun poikani syntyi, olin häntä 24 kertaa vanhempi. Mutta hän on kai juossut vuosiaan ahkerammin, kuin minä, koska tuo 'kerroin' on kutistumistaan kutistunut. Voi, miten rakastankaan matematiikkaa!
Tällä kertaa yhteinen kuuden hengen kakkumme ei ollut kotitekoinen, mutta kuitenkin maukas, eikä liian makea. Täyte oli lakkahilloa ja kermaa, päällinen kinuskia ja pursotusta. Koristeena muutama tuore mansikka. Noin hyvää kakkua olisi ollut sääli jättää, joten jätin jo lounaalla hieman tilaa - ja söin sitten kakusta yksin, sen mitä nuorempi päivänsankari ja seurueen kolme muuta aikuista yhteensä.
Tänään, aamupäivällä istuin lähtövalmiissa lentokoneessa Helsinki-Vantaalla, muiden matkustajien tavoin reilun tunnin, kun kone ei saanut lentolupaa kohde maasta, määränpäästä, jossa sää oli lumituiskuinen ja näkyvyys erittäin huono. Kiirettä minulla ei ollut, mutta kieltämättä kävi Maija Poppasen sateenvarjo enemmän, kuin kerran mielessä.
nami-hiiri
Kommentit:
Ebe kirjoitti 28.1.2010 klo 23.18
Hyvää syntymäpäivää syntymäpäiväsankareille! Tähtiin on hyvä kurkottaa ja napata pieniä onnensäteitä iltaa ilahduttamaan :D Toivottavasti matka sujui hyvin!
Pioni kirjoitti 29.1.2010
Onnea päivänsankareille! Herkulta kakku näyttää vaikkei itsetehty ollutkaan ;)
Elli kirjoitti 29.1.2010
Onnea! Kakku vaikuttaa herkulliselta! Maija Poppanen on kaikessa taianomaisuudessaan yksi suosikkisaduistani!
Anette kirjoitti 29.1.2010
Onnittelut minunkin puolesta:-)
Tuittu kirjoitti 29.1.2010
Onnittelut! Omilla syttäreillä saa tietenkin syödä kakkun itselle mieluisina paloina ja valita mieleisensä kakun.
Matematiikka on OK, mutta minä olen aina ollut enemmän fysiikkafani :)
nami-hiiri kirjoitti 30.1.2010
Mieltä lämmittää aina onnittelut - kiitoksella!
Annan toisten leikata kakkulapiopaloja ja minä sitten tasailen reunan......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !