Aurinko paistaa tänäänkin kauniisti viileässä ilmassa! Onkin sopiva hetki laittaa ensin muutama kuva viime sunnuntaista. Silloin aurinko paistoi aivan ihastuttavalta siniseltä talvitaivaalta. Tein retken hyvien ystävieni luokse 'Enkelin vuorelle', jossa he tapaavat viettää joulua, samoin Pääsiäistä, kesää, syksyä, uudelleen joulua....
Engelberg on Titliksen (3239 m) tuntumassa ja meren pinnan yläpuolelta matkaa olisi suoraan ylös 1050 metriä. Tältä alueelta löytyvät aivan kaikki kesän ja talven aktiviteetit, sekä luonnon rauha. Purjeliitäjiä oli taivaalla nytkin monta, mutta en saanut niitä napattua kuvaan.
Paikallisten kutsuma 'Huhn' -vuori
Täällä viihtyy ja tänne haluaa palata. Eikä mikään ihme, eihän ?
Se on pieni ihme, että näissä taivaallisissa maisemissa maistuu nami-hiirellekin pienen ravintolan kotitekoinen sorbetti, joka ei normaalisti tule edes kesän helteellä mieleen. Mutta lounaan jälkeen Engelbergissä valinta on aina ollut tämä. Johtuisikohan se tuosta piparista? Mene ja tiedä. - Ystävien luokse tullessani tiedän, että oli 'kivaa, kun tulin' !
Pientä asian poikasta tuosta aiheesta!
Sveitsi on tunnetusti siisti ja puhdas maa monin paikoin, monin ajatuksin. Roskaisuus, joka on tännekin viime vuosien aikana ilmaantunut, ei ole sveisiläistä tyyliä. Mutta se, että vaikka kaupat ovat täynnä ihania servettejä eri kuosissaan, väreissään ja eri muodoissaan, niin kahviloista ne puuttuvat. Tai ei tietenkään puutu, mutta niitä pitää aina erikseen pyytää! Tämä on synnynnäistä nuukuutta, sillä säästöä on jokainen käyttämätön servetti.
Nami-hiiri on hurahtanut moneen asiaan jo lapsuudessaan, ja servetti on niistä yksi. - En muista tarkkaan vuotta, milloin ostin tai edes mistä löysin kuvan servettejä viimeksi, en kuitenkaan Helsingistä. Olen käyttänyt niitä vuosia. Ainoastaan valkoisia, vaalean vihreitä ja heleän sinisiä, jossa on lukenut kultapainatuksella 'Kiva kun tulit'. Sen muistan, että olisi ollut mahdollisuus valita muitakin tekstejä, kuten 'Tervetuloa' tai 'Kiitos'. Mutta ne eivät sytyttäneet ostohalukkuuttani silloin, eikä ne toiset värit. Nyt varastoni on loppu ja kuvassa on vihon viimeinen. En raaski siihen suutani pyyhkiä, mutta jota katselen ja hypistelen haikeudella kahvia juodessani. Pitääkö tämä unohtaa? Pitääkö näin pienestä asiasta, mutta suurta iloa tuottavasta paperin palasta luopua lopullisesti? Moni blogilainen on tainnut myös huomata tämän 'servetti-hurahdukseni', jos on sattunut saamaan lähettämäni paketin. Paketeissa niiden tietenkin voisi kuvitella olevan pehmike! Maailma on pullollaan servettejä paljon tärkeämpiä asioita. Aivan oikein !
Mutta jos näitä jostain löytyisi, niin vinkatkaa ihmeessä !
Kiitoksella
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !