Pipareita pöydällä !

perjantai, 13. marraskuu 2009

Piparitähdet eivät leijaile

Lunta on odoteltu ja odotellaan edelleen 400-500 m my. Tänäänkin paistoi aurinko aivan ihanasti, joskaan ei enää lämpimästi. Pihakukat kukkivat ja metsän on värittänyt ruska. Hämärässä, pihavalojen loisteessa kuuluu ruohonleikkureiden surina ! Se hieman huvittaa. Mutta se on tässä maassa järkevää, sillä talvellakin pilkottaa pälvinä vihreä nurmikko aika ajoin. Lumi tulee ja menee! Arimpia pensaita ja kasveja on huputettu ennakkoon, sillä talvi on tulossa seuraavaksi.

Aivan ihania lumihiutaleita on jo 'satanut' Mansikkamäelle ! Juuri tuollaisia soisin leijailevan taivaalta kämmenelleni. Niitä ei tosin voisi puhallella takaisin ilmaan. Piparitähdet eivät leijaile ilmassa suurien lumihiutaleiden tavoin. Se ei haittaa, sillä nämä hiutaleet voisi syödä !


Iltapäivällä huomasin myös ensimmäisen, herttaisen ja pikku-tarkasti koristellun piparitalon ja ymmärtääkseni tämä TaikinaTaivaan 'Joulupukin kartano' osallistuu Rovaniemellä perinteisesti järjestettyyn kilpailuun numerolla 5 ! Tämän vuoden osallistuvat piparkakkutalot ja äänestys ovat täällä. Valikoin tarkoituksella kuvan kartanon taka-osasta, paremminkin päädystä, koska julkisivua kuvataan aina. Piparikartano on kaunis tältäkin suunnalta. Hyvin tehdyt työt, mitkä tahansa, ovat 'paraati' kelpoisia joka puolelta. Ja miten hellyttävä yksityiskohta - valkoinen jänö vartioimassa halkopinoa. Noin valkoinen pupu ei loiki vastaan Keski-Euroopan metsissä. - Lisää joulua ja sen odotusta uskon ilmaantuvan päivittäin, joten yritän olla valppaana.

Piparkakkutalo on kuulunut minun jouluihini vuosikymmenet. Ne ovat olleet useimmiten itse tehtyjä, myös joululahjaksi saatuja 1. Adventtina. Mieliin painuvin on ollut oikean leipomon reilun metrin korkuinen - silti sievä ja hyvän makuinen piparkakkutalo, jonka toimitutin yllätykseksi tyttärelleni, joka vietti ensimmäistä jouluaan ulkomailla. Sen kuljettamiseen oli tarvittu kaksi miestä leipomosta. Siitä riitti syömistä Pääsiäiseen saakka ! Minäkin sain ainakin kahdesti sen nakertamiseen osallistua.

On ilo jakaa tämä joulu, ensimmäinen 'blogijouluni', mukavien ja miltei tutuksi tulleiden, kakkuja leipovien blogilaisten kanssa. Kakku on kuin käsiala, jonka tyylistä tunnistaa tekijän. Ei tarvitse olla aina kuvan alla edes nimeä!

Jatketaan makeasti ja tehdään kaunista ja hyvää !

nami-hiiri