23. syyskuuta 2009

Huvitusta päivään !

                        


"Omena päivässä pitää lääkärit loitolla!" Siihen uskovat kaikki, myös lääkärit itse, syöden omenoita.  Sillä ei ole väliä, mikä omenan nimi on tai mistä lajike on peräisin. Merkitystä on vain sillä, että kädessä on omena, josta haukkaamme, kuorella tai ilman. 

Itse kuulun siihen 'syntiseen' ryhmään, joka syö kuoret ja pureskelee siemenetkin, pyöritellen lopuksi olematonta siemenkotaa tyytyväisenä sormien välissä. Se mitä hämmästelin oli, että ainoa todella suomalainen omenalajike, jonka löysin pika etsinnällä puutarhakirjastani, oli vuodelta 1895 oleva 'Huvitus'! Luulin kotimaisia lajikkeita olevan enemmänkin! Mutta ei, sillä Kanadasta on tullut 'Melba' ja hienon makuinen 'Cox Orange' on englantilainen. Kosketusarka 'Valkea kuulas' on kotoisin Balttiasta. Valta osa lajikkeistamme on tullut meille Venäjältä 1850-luvulla. Pietarin kautta on Suomeen tullut 'Syysviirukin.' Valamon Luostarin hedelmätarhaan ensin pysähtynyt 'Antonovka' on matkannut Ukrainasta. Se on yksi tunnetuimmista kotipihojemme ja viljelmiemme lajikkeista talven sietokykynsä takia. 
Se, kaunis punaposkinen 'Isoäidin jouluomenakin' on muuttanut 'ulkomailta', vuoden 1945 tietämillä Ruotsista. - Hedelmähyllyjemme suur-suosikki, omenanvihreä, kova, mutta mehukas ja iso omena on austraalialainen, 'Granny Smith'. Vuosikymmen tai pari sitten, siinä oli vielä omenan verran hyvää makua,  enää ei ole. 

Ennen EU-direktiivejä kotimaassa kasvatettavia omenalajikkeita suojeltiin ulkomaisilta tuonnin säätelyllä. Ne eivät saaneet lupaa astua maahan asettuakseen kauppojen hyllyille, ennen 5. päivä joulukuuta. Ja milloin matkan ajoitus ei osunutkaan nappiin, niin ne odottelivat kiltisti tullin varastoissa vapautumistaan. - Olihan tarjolla aromirikkaita kotimaan puutarhoissa kasvaneita 12 vanhaa rahaa kilolta maksavia omenoita. Ne tosin loppuivat yleensä marraskuun puolivälissä, mutta varmuuden vuoksi odoteltiin muutama ylimääräinen viikko. - Nämä maahan pyrkijät olivat matkanneet eri puolilta Eurooppaa, sekä Amerikasta ja Kanadasta, josta tietenkin oli kertynyt kustannuksia. Ja kun niille koitti vapautumisen päivä, ne iloisesti vielä kärsivät keskusliikkeiden kiireen aiheuttaman kovakouraisen heittelyn autoihin, autoista ja hyllyille! Mutta kaikesta huolimatta, ne myivät itsensä uskomattoman edukkaasti. Kilohinnat vaihtelivat samassa vanhassa rahassa 1 mk ja 3 mk välillä. Amerikkalaisetkin olivat vain 5 mk kilolta! Saisivat hävetä hintaansa! Siis ne 12 mk maksaneet kotimaan omenatarhoissa kasvaneet omenat !

Lapsuudesta on hyvässä muistissa, miten varovasti silkkipaperiin käärittiin punaposkisia omenoita. Ja yhtä hellästi ne pakattiin pahvilaatikoihin kellareiden pimeään viileyteen odottelemaan joulua ! Aina ne eivät päässeet kuitenkaan joulukuusen oksille, sillä hiiret ja muut kellareiden valtiaat pitivät myös omenoista ! Vaikka omenia saa tätä nykyään kaupoista ympäri vuoden, niin oman puutarhan satoa vaalitaan, hoidetaan ja sato keitellään lempeästi talven leivontaan, herkutteluun, sekä ruokailuun,  ja nautitaan aina yhtä suurella rakkaudella. Lohkotut omenat puolukoiden joukossa oli yksi suosikeistani. Ja kuinka 'Köyhistäkin ritareista' tuli rikkaita omenahillolla ja kermavaahdolla. Klassikko, jota tapaa edelleen kaikkialla !
Hieman uudempi on tuttavuuteni taikinassa paistetun omenarengas-kakkusen kanssa. Tähän välipalaan tai jälkiruokaan tarvitaan: 

4 isoa, hapahkoa omenaa     
150g vaaleita tai tummia jauhoja
  hyppysellinen suolaa
  2rkl sokeria  
250ml omenamehua, maitoa tai vaaleaa olutta
  2 munaa
  1 sitruunan raastettu kuori
 1rkl voita   
-  öljyä friteeraukseen  -
  -  kaneli-sokeria  - 

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan levähtää 30 min.  
Omenoista poistetaan siemenkodat. Kuoritut omenat leikataan 1cm paksuiksi renkaiksi.
Renkaat kastetaan taikinaan ja friteerataan öljyssä kullan keltaiseksi. Rasva valutetaan pois.  Ennen tarjoilua sirotellaan kaneli-sokeria pintaan.  
Vinkki !  Taikinaan voi sekoittaa hienonnettua rosmariinia.
Maistuu myös vaniljakastikkeen kanssa, jossa lisänä hienon  hienoja persikan siivuja.
         
      


HUVITUS  +  MELBA

Suomalaista 'Huvitusta' on risteytetty/oksastettu Kanadan 'Melban' kanssa eli Huvitus + Melba. Tämä uusi suomalainen, litteän pyöreä omena, sai nimekseen 'Pirja'. 

Lisäys:
Auringonkukkia -kommentista, aivan oikein Suomessa kehitelty ja risteytetty on myös Samo (siinä kanadalaiseen Melbaan on yhdistetty eli oksastettu suomalainen Huvitus).  Pirja ja Samo eivät siis kumpainenkaan ole alkuperäisiä suomalaisia lajikkeita. - Miksi kasvitieteen pitääkin olla niin monimutkaista ?

TÄHÄN sopii loppukevennykseksi tosi juttu Lohjan torilta: 
"Omenoita, omenoita, ostakaa omenoita, vain 3mk kilo ja kympillä saa kolme !"

nami-hiiri



Kommentit:
Auringonkukkia kirjoitti 24.9.2009 klo 17.39 
Onhan noita kotimaisiakin, Samo minulla nyt kylläkin tuli ainoana mieleen ;)

nami-hiiri kirjoitti 24.9.2009 klo 18.05
Auringonkukkia - hauska, että luit juttuni ja kommentoit. Kirjoittaessani ajattelin todellakin alkuperäisiä suomalaisia lajikkeita. On varmaan muitakin, kuin Huvitus. Suomessa kehiteltyjä risteytyksien tuloksia on paljon muitakin 1980-luvulta, kuin Samo (=Melba+Huvitus) ja mainitsemani Pirja (Huvitus+Melba).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !