On kulunut tovi, ehkä parikin, kun nami-hiiri on tietoisesti vältellyt vispilään tarttumista ilman mitään erikoista tai pakottavaa syytä. Herkut maistuvat entiseen malliin. Leivonta loppui pienen sairaskohtauksen jälkeen. Pelkäsin kaduilla vastaan poukkoilevia, kiireisiä ihmisiä. Mitään ylimääräistä harmitusta ei ole vieläkään sattunut. En kompastele tai törmäile edes Zürichissä. Vaikka luotan liikennevaloihin, niin pelko on tullut jäädäkseen. Se istuu lujassa. Lopetin junalla kulkemisen. En uusinut vanhaksi mennyttä edukasta vuosikorttia. Aika kului ja keittiön päivämäärillä varustetut erikoiset leivonta-ainekset päätyivät roskiin pakkaus toisensa jälkeen. Palapelit ja maalaustarvikkeet saivat tilaa eri huoneesta. Kieltämättä oli hieman tylsää, mutta silti päivät kuluivat....aina löytyi jotain tähdellistä tekemistä. Pölykoirat eivät juhli hiiren kolossa.
En ole laskenut nami-hiiren tekemiä leipomuksia (10 v.), mutta paljon niitä varmasti on. Ja mikä parasta yksikään ei pyöri riesana kaapissa! Voiko samaa sanoa edes vuoden aikana kootuista palapeleistä tai maalauksista? Muutamasta erikoisemmasta voisi tietenkin tehdä taulun......
En ole laskenut nami-hiiren tekemiä leipomuksia (10 v.), mutta paljon niitä varmasti on. Ja mikä parasta yksikään ei pyöri riesana kaapissa! Voiko samaa sanoa edes vuoden aikana kootuista palapeleistä tai maalauksista? Muutamasta erikoisemmasta voisi tietenkin tehdä taulun......
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !