Vuosi on nuori, sen 1. päivä puolillaan. Hyvää ja onnentähtösten alla matkaavaa
uutta alkanutta vuotta 2015 kaikille ihanille blogikavereilleni !
Kiitoksella mielenkiinnosta tuohon edelliseen postaukseen. Aivan ihania vastauksia taas kaikki! Eikä olisi mikään mahdottomuus toteuttaa niitä pienellä lisämiettimisellä….mutta oli joukossa lähes oikeakin vastaus, kivaa.
Onnekkain ajatus tällä kertaa oli Pauliinan! Hip-huraa! Palkintoa tulee, kun hiiri kotiutuu Loppiaisen jälkeen.
Monta vuotta sitten hiirenkolossa syntyi aina harmitusta, kun ei koskaan mm. ostetut Macarons -kakkuset olleet rasiassa täysin ehjiä kotiin tullessa….tai siis oikeasti, milloin niitä ei matkalla ollut jo herkutellut. Pusseissa ne särkyvät hyvinkin helposti, eikä vinoseinäisissä ihmerasioissa ole suojaa sen enempää. Ne on alkujaan mitoitettu toisille leipomuksille.
Nami-hiiri oli päättänyt ilahduttaa muutamia ihmisiä jouluna kakkusillaan. - Ystävänpäivänä sitten kotikadun naapuristossa, joten tilausta oli ja samoin aikaa pähkäilyyn. Hiiri mietti ääneen, kuullakseen mitä mietti ja koira vispasi tahtia hännällään. - Puolitusinaa ideoita jäi raakileiksi, sitten syntyi yksinkertainen kuljetuspakkaus, jota voi hyvin hyödyntää myös tarjoilussa. Se on helppo kääräistä hiiren suosimaan lumisadesellofaaniin....
Se kulta/hopeapahvi juttu ei ollut sekään hämäykseksi, vaan ne kartongit ovat usein muovipinnotteisia…rasvaa hylkiviä eli soveltuvat elintarvikkeille. Tämä tieto on hiiren suunnitteleman makeisrasian tiimoilta vuodelta 2000 !
Hieman jo kuivahtaneet joulukuun ensimmäisen erän kakkuset ja liian paksuksi jääneet herkut toimivat kuvissa ’mannekiineina’. Lisään pari lisäkuvaa pakatusta lahjasta myöhemmin, kotona.
nami-hiiri
Toronto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !