Pulla on säilyttänyt vuosissakin taikavoimansa yksinkertaisena leipomuksena, jota tasaiseen tahtiin tekee mieli. Onneksi pullaa voi tuikata pakkaseen pieninä pullina ja lämmittää ennen nauttimista. Suuren pitkon kanssa voisi syntyä ongelmaa....ja muuttua itsekin ’pullaksi’.
Hiirenkolon paikallinen sunnuntai-Zopfi, ei välttämättä ole aito paikallisten suureksi hämmästykseksi, mutta niin mahdottoman hyvää kardemummalla maustettuna. Eikä se tarvitse voita ja mansikkahilloa siivulleen, jota yhdistelmää puolestaan hiiri kauhisteli alkuvuosinaan.
Äskettäin iski pullanhimo, kaukana kotoa, kaukana kolosta – ja piti himon hillitsemiksi ostaa valtaisa ’nutturan’ tapaan palmikoitu, seesamsiemenillä päällystetty pyöreä pitko. Koska leipomo oli sveitsiläistä alkuperää, hiiri tuumi sen olevan tietenkin suolainen Zopfi -muunnos. Samalla kauppareissulla hiiri oli kohdannut keltaisen leipäveitsen. Se oli pakko ostaa tuliaiseksi hiirenkoloon! Leikkuuveitsejä toki on ihan tarpeeksi, mutta ei yhtään modernia värikästä. Pakkauksen toinen vaaleanpunainen hieman mietitytti, mutta sitten hiiri muisti....Tuntia myöhemmin hiiri tarrasi pullaan koiran kotona vanhaan tyyliinsä, vaikka oli se uusi veitsikin.
Osaatteko pitää salaisuuden? Hiiri syö pullaa vallan sivistymättömästi yksin ollessaan - ja repii siitä palasia ilman pullamössö ajatustakin.
Entäpä tämän pullan maku? Se oli oikeata suomalaistyylistä ja vielä seuraavanakin päivänä, kuin vasta leivottua, kolmantena päivänä sitä ei enää ollutkaan....ei edes murusta testattavaksi.
Pulla, nisu, vehnänen on yksinkertaisemmillaan vehnäjauhoista, kananmunista, sokerista, maidosta, suolasta ja voista valmistettu ja leivinhiivalla kohotettu makea ’leivonnainen’.
Taikina maustetaan usein kardemummalla tai ruotsalaisittain sahramilla. Keski-Euroopassa maustaminen jää pelkkään suolaan. Suomessa taikinaan lisätään usein vielä rusinoita ja vaihtelua antaa karpalot, jopa mustikat, etenkin jos tehdään pitkoja tai pikkupullia.
Pullataikina ei vaadi kananmunaa ja sen voi leipoa veteenkin. Ennen paistamista pullat voidellaan kiiltävän pinnan saamiseksi, joko kananmunalla, pelkällä keltuaisella, maidolla tai kahvilla.
Pulla on perinteinen herkku ja kahvipöydän anti, mutta se liittyy kiinteästi myös erilaisiin juhliin, kuten Laskiaiseen.
Pullaa kutsuttiin Suomessakin ennen vehnäleiväksi, jota se on edelleen monessa Euroopan maassa. Aikoinaan pullaa arvostettiin, koska sitä oli varaa syödä vain harvoin, kuten juhlissa, Juhannuksena ja jouluna.
Vanhanajan herkku, pullamössö, on arkikielen ilmaisu, joka tarkoittaa kahvin tai maidon sekaan pienennettyä tavallista pullaa sokerilisäyksin ! Se on yksinkertaista välipalaa, eikä siitä nauttiminen edellytä lainkaan 1980 –luvun pullamössösukupolveen kuulumista !
Tavalliset pikku-pullat , 20-24 kpl
Pullataikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
950 g vehnäjauhoja
200 g leivontamargariinia tai voita
Voiteluun:
1 kananmuna
Pinnalle:
raesokeria tai mantelilastuja tai seesamin siemeniä !
Lämmitä maito 40°. Lisää hiiva, suola, sokeri ja jauhettu kardemumma. Lisää puolet vehnäjauhoista ja sekoita voimakkaasti. Lisää pehmeä tai sulatettu rasva ja loput jauhot. Alusta kimmoisa taikina.
Peitä kulho leivinliinalla ja kohota taikina lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Kaada kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja pyörittele se kämmenen avulla pulliksi.
Laita pullat leivinpaperoidulle pellille, peitä jälleen ja kohota. Voitele kohonneet pullat kananmunalla, jonka rakenne on vispattu rikki.
Ripottele raesokeria tai mantelilastuja pinnalle. Paista uunissa 200° 12-15 minuuttia.
Peitä kulho leivinliinalla ja kohota taikina lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Kaada kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja pyörittele se kämmenen avulla pulliksi.
Laita pullat leivinpaperoidulle pellille, peitä jälleen ja kohota. Voitele kohonneet pullat kananmunalla, jonka rakenne on vispattu rikki.
Ripottele raesokeria tai mantelilastuja pinnalle. Paista uunissa 200° 12-15 minuuttia.
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !