Eilen, aamulla hiiri laitteli työpöydälle kääretortun valmistamiseen tarvittavia aineita ja työvälineitä. Samalla piti miettiä sanoja, millä saisi eläkepäivistä haaveilevan sähkövatkaimen motivoitumaan vielä kerran. Pieni neuvonpito oli tarpeen.
Oli näet poikkeustilanne, koska osaa eli suklaa-ainesta ei saisi lähimarketista, jos jokin menisi pieleen. Onnistuminen oli tehtävä kerralla tai vetäydyttävä makeasta haasteesta – ja se olisi ollut todella noloa, kun aiemmin saadut maistiaisetkin oli jo maisteltu.
Pohja paistui mallikkaasti uunissa. Näin suurta kokopellin täyttävää kääretortun pohjaa ei hiiri muistanut paistaneensa naismuistiin! Kääretorttuja useinkin, mutta aina A4 tai jopa A5 kokoa. Hieman kyllä jännitti, kun hiiren paistokset yleensä paisuvat uunin lämmössä. – Tähän asti kaikki meni hyvin. Ihan ei hiiri ymmärtänyt reseptin neuvoa kääriä torttu lämpimänä pyyheliinan avulla...hämärä mielikuva oli, että oli nähnyt jossain....mutta kääri varmuudeksi tavalliseen tapaansa leivinpaperin kanssa ja peitti jäähtyvän torttupaketin pyyhkeellä.
Sitten tuli vispilän vuoro. Hiiri aneli vispiläänsä, miltei rukoili, ettei se keksisi lakkoilla, joilla usein ihmiset arvelevat saavansa tahtonsa läpi. Mutta ihana vanha vispilä hyrräsi.....tortulle valmistui maukas suussa sulava sileä täyte. Mistään hiiri ei löytänyt reseptissä mainintaa, että montako pientä lusikallista on lupa maistaa, että riittää vielä täytteeksikin... mahdottoman hyvää. Eikä alkuunkaan liian makeaa.
Jäähtynyt tortturulla kierähti auki ja sai pintaansa täytteen, josta ei jäänyt lusikallistakaan tähteeksi.
- Yhtään ei haitannut, vaikka keittiön yksi seinä oli tomusokerilla 'pinnoitettu', kun vispilä hurahti käyntiin. Hiiri ei muistanut laittaa vispiläkoloista kantta kulhon päälle. Miksiköhän muuten pitää hankkia tarvikkeita, jos unohtaa niitä käyttää?
Iltavalaistus ja päivänvalo
Selkeällä ohjeella syntyi kuorrutuskin - kiiltävää ja kaunista.
Koristelun idea oli muhinut jo eilen mielessä ja sen vuoksi sokerikukkia oli kuivunut yön yli. Tavoiteltu ’jouluruusu’ jäi mielikuvituskukan asteelle. Nyt kävi uunissa vielä pikaisesti 20 sek. aavistuksen sinertävä kovista hedelmä-jääkarkeista murskattu karkkijauhe. Viime talvena 'jää'onnistui paremmin. Makeisia oli kaiketi liian vähän, mutta näillä jäälautoilla oli pärjättävä.....
Kisan resepti on Royal Chef Vesa Parviaisen mestaroima ja ideana on tehdä kääretortun kopio ja koristella sitten oman luovuutensa inspiroimana.
JOULUINEN ROYAL-KÄÄRETORTTU
Torttupohja:
4 kananmunaa
1,5dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
3rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
Vatkaa ensin kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi vaahtoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Levitä ohut kerros taikinaa leivinpaperille ja paista uunissa 180 °C /n. 10 minuuttia. Kääri lämmin pohja pyyhkeen avulla rullalle ja anna jäähtyä.
ROYAL-MAITOSUKLAATUOREJUUSTOTÄYTE:
80g voita
3,5dl tomusokeria
3 Royal-maitosuklaapatukkaa
3rkl kaakaojauhetta
120g maustamatonta tuorejuustoa
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokerin kanssa. Lisää joukkoon sulatettu maitosuklaa, kaakaojauhe ja tuorejuusto. Vatkaa tasaiseksi ja pidä huoneenlämmössä.
SUKLAAKUORRUTUS:
8 Royal-tummasuklaapatukka
( hiiri käytti 7 patukkaa, kun mietti alkuun 'suklaaharkkoja')
2dl kermaa
esim. Royal-suklaapaloja ja vadelmia koristeluun
Kiehauta kerma ja kaada paloitellun Royal-suklaan päälle. Anna suklaan sulaa ja sekoita tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Suklaisellakin kääretortulla on kaksi päätä. Toisesta hiiri maisteli 'laaduntarkkailun' nimissä palan, kaksi vai kolmeko lie, mutta maku, se vain parani !
Nami-hiiren suklainen kääretorttu osallistuu Royal -kisailuun täällä. Kisasta vielä tarkemmin tässä.
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !