Aiemmin paljonkin elävien kukkien sokerointia ja liivatteella sivelyä huvikseen harrastanut nami-hiiri mainitsi viime postauksessaan puolihuolimattomasti sokerimassasta valmistamansa kukan sokeroinnista! Se oli oikeasti kokeilu, sillä sokerimassa on ilmestynyt hiiren elämään vasta tämän blogin myötä. Siispä pientä täsmennystä ja hieman oikeaa asiaa, tiedä vaikka lukijoita kiinnostaisi kokeilla. Kukkien sokerointihan on tällä hetkellä taas hyvinkin muodikasta. Euroopan marketeissa ne ovat nami-hiiren mielestä turhan hinnakkaita - ja ulkonäöstä päätellen, ansarista valittu ne ’rumimmat’ yksilöt makeaan käsittelyyn. Pienellä kotiharjoittelulla pääsee kohtuulliseen lopputulokseen ja kukkarokin hymyilee.
Elävien, mutta ehdottomasti syötäviksi tarkoitettujen biokukkien sokerointi kiehtoo. – Vanha ajatus, mutta jälleen kerran trendikäs.
Kukkakaupan katkennut ruusu pääsi hiirenkoloon. Ruususta ei saisi koskaan irroittaa terälehtiä, sillä se 'loukkaantuu' ja hajoaa. Kahdeksan suurta terälehteä ovat saaneet sokeria pintaan ja loikoilevat lautasella.
NOPEA TAPA KUKKIEN SOKEROINTIIN, nopeaan käyttöön, ei säilytykseen!
- vispataan 1 kananmunan valkuainen + 1 rkl vettä vaahdoksi tai ainoastaan valkuainen. Molempia tapoja löytyy kirjoista.
- puhtaat kukat tai terälehdet sivellään valkuaisvaahdolla ja annetaan ’seistä’ hetken ennen kuin sirotellaan mahdollisimman hienoa kidesokeria päälle.
Huom! Tomusokeri ei sovellu tähän tarkoitukseen.
- annetaan kuivua esilämmitetyssä uunissa (50°C ) . Nami-hiiri jättää luukun ihan pikkuisen auki – valmis sokerikukka on kuiva ja rapea !
Kuvan pieni orvokki on syksyllä 2010 tehty testikappale säilyvyydestä ja lilahtava 'sormisokeri' on jonkun testailun rikkoutuneita kukkasia. Ne mahdollisesti, mutta ei ihan varmasti, löytävät esiintymisareenan kesäjäätelön päältä.
Nami-hiiri itse ei säilyttele sokeroimiaan kukkia tai lehtiä kovin kauan, varsinkaan, jos käyttää munanvalkuaista. Sokerointi yleensä tehdään aina jotain tiettyä tarkoitusta varten, mutta tässä ohje...
KUKKIEN SOKEROINTI VARASTOON hiiren tavalla:
- 1 rkl jauhettua Acacia Gum pulveria (ent. arabikumi) apteekista + 1 rkl elintarvikeruusuvettä sekoitetaan keskenään kunnes muodostuu sakeaa tahnaa. Se on väritön.
- puhtaat kukat sivellään tahnalla ohuelti molemmin puolin vesivärisiveltimen avulla - ilman aukkopaikkoja.
- sirottele koostumukseltaan mahdollisimman hienorakeinen sokeri (ei tomusokeria) tasaisesti sokeroitavaan pintaan. Käytä vaikka sokerilusikkaa, teesihtiä....ravistele kevyesti ylimääräinen sokeri pois. ÄLÄ koske kuitenkaan enää pintaan.
- anna kuivua lämpimässä paikassa (ylempänä mainittu esilämmitetty uuni paras) ja pakkaa ilmavasti silkkipaperin päälle rasiaan ja säilytä valolta suojattuna kuivassa paikassa.
Arabikumi on lähes väritön ja hajuton kasvikumi. Sitä saadaan kahden piikikkään akaasialajin (Acacia senegal, Acacia seyal ) maitiaisnesteestä, joka tihkuu puihin tehdyistä viilloista. Se kovettuu ilmassa ja on vesiliukoista. Sitä käytetään myös liimana, lääkkeiden ja väriaineiden sideaineena, sekä elintarvikkeissa lisäaineena (E414) sakeuttamiseen.
° Perinteisessä Sisu-pastillissa on lähes puolet arabikumia. Kengänkiilloke sisältää arabikumia, samoin liima savukepapereissa.
° Täysin kasviperäisen arabikumin vaihtoehto elintarvikkeissa on lehmän luista valmistettava liivate !
° Taidetarvikkeissa arabikumia käytetään akvarellivärien sideaineena sekä litografiassa.
° Nykyään ’arabikumilla’ on hieman huono maine. Ainakin Amerikassa tuotte on saanut toisen nimen ja ristitty kasvupuun mukaan ’acacia cum’.
° Ulla Mether on tutkinut arabikumia syvällisemmin. Siitä kertoo kirjanen "Puusta pastilliksi".
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !