Minkäänlaista tarkempaa suunnitelmaa nami-hiiri ei ollut suunnitellut hiihtoloman viettoon, paitsi sen, että matkasimme Zürichistä reilun tunnin kaakkoon, lähelle Lenzerheidenia, jonka lähellä oli lomatalomme. Pieni lomalainen oli ollut edellisellä viikolla hieman kipeä. Retkeilimme sään ja auringon mukaan talvisissa Sveitsin maisemissa nyt ensimmäistä kertaa. Aiemmin oli nami-hiiri aina matkustanut talvella Suomeen.
Katselimme ja kiertelimme 1500 m korkeudella. Retkikavereina olivat kokeneet vuorilla liikkujat, koira ja koiran emäntä. Illaksi palasimme lämpimän talon takkatulen ääreen askartelemaan. Teimme muun muassa tuoksuvia kylpysuola-öljykuulia tuliaisiksi Ikeasta hankittujen jääkuutio/suklaamuottien avulla. Värjäsimme ne elintarvikeväreillä. Onnistuimme oikein hyvin. – Meillä kaikilla oli hurjan hauskaa!
Kelkkamäet ja köysiradat pitivät huolen retken jännittävyydestä. Ilmassa oli seikkailun makua.
Parikymmentä minuuttia autotietä parkkiin ja talvi löytyy hissiä käyttäen tai järven jäällä kulkien !
Talvi tulee yhdessä yössä hieman matalimmille korkeuksille.
KUVA
Suklaatehtaan myymälässä, posliiniset Lindt-nallet 'hämmentelivät' suussa sulavaa suklaata. Ilmassa leijui suklaan aromit, sekä kansainvälinen puheensorina, kun asiakkaat tekivät valintojaan.
Ihan pienen hetken harmittelimme, että varsinainen tehtaan ’pääsiäismyymälä’ avattiin vasta seuraavana päivänä, jolloin pieni lomalainen istuisi jo lentokoneessa. Kaikkea ei saa mahtumaan yhteen lomaan! - Lisää seikkailua tuli paluumatkaan, kun matkalaukut päättivät jäädä yöksi Müncheniin! Mutta nyt ne ovat jo odottamassa koulusta palaavaa koululaista.
KUVA
KUVA
Hauskat pihojen puutarhatontut olivat nostettu talveksi hieman ylemmäksi, talojen seinissä oleville hyllyille mahdollisilta lumikinoksilta suojaan.
On ihanaa matkustella mieluisassa seurassa. On hauska tuottaa iloa pienelle (10v.) maailmaa jo ristiin rastiin matkanneelle rakkaalle hiihtolomalaiselle.
Sveitsin talvi suosi meitä auringolla, lumella ja tuiskulla. Helmikuuksi kuukausi oli vähäluminen. Aurinkosuojaa oli siveltävä kasvoille, kun retki suuntautui ylös 2323 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.
Alhaalla järvien jäät kantoivat niillä vaeltajansa.
Yli 300 vuotta vanha talo oli lämmin ja romanttinen. Uni maistui päivän retkien jälkeen. Lomilla on se ikävä puolensa, että ne loppuvat aina kesken. Kotiin on kuitenkin hyvä palata, jotta voi taas lähteä uusille retkille, uusiin seikkailuihin!
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !