Viime jouluna ei tullut testattua kertaakaan Birkmannin pientä sakaraista vuokaa. Sen asian nami-hiiri korjasi tänään! Valmistajan vihkosessa oli kiva resepti, mutta joku aineosa puuttui, niin turvauduin tavalliseen reseptiin. 
Poistin mustikat ja vaihdoin ne karpaloihin. Niitä on vieläkin ison pussin pohjalla johonkin leipomukseen. Syön niitä mielelläni sellaisenaankin.


 Tähden täytössä oli hiiri turhan varovainen. Muffinssi jäi hieman liian matalaksi.
Huomenna on 'Lucian juhlapäivä' ja sen vuoksi hiiri teki myös pienen sahramilla maustetun pullataikinan. Nyt ei käytetty edellisen vuoden reseptiä, ettei tarvitse pienennellä mittoja. Ohje on suoraan suomalaisesta kirjasta ’Parhaat kotileivonnaiset’, kuten niin monasti ennenkin. 
Nami-hiiri ei mielellään 'säveltele' omiaan perinteisiin resepteihin. Hiiri pyrkii myös seuraamaan annettuja ohjeita. Se on oikeastaan selvyys, kun ei ole alan laajempaa tuntemusta, ainoastaan sunnuntaileipurin kotitarpeiksi. Aidot'Lussekattit' ovat hauskoja muodoltaan, eikä lainkaan vaikea leipoa. Tänään on  harvinainen poikkeus perinteistä poiketen ja siksi tässä yksi pikku-pullista tehty muodostelma. Sitä ei tehnyt uuni, vaan hiiri ihan itse! . 
Ja lopun iltaa nami-hiiri syö sitten pullaa, juo maitoa ja miettii. Miettii, että miksei 'Itella' voi olla 'Posti'  ? Posti sananakin on aika kansainvälinen. Ei tuota tuskaa ulkomaalaisenkaan arvata, että mitä sana merkitsee ja mistä kirjeet ja matkaterveiset lähtevät liikkeelle. Mutta tämä kummallinen 'Itella', joka kuuluu jakavan postit markettien sopukoista ja kioskeista noudettavaksi, se aiheuttaa huolta ja murhetta . ihan hiirenkoloon asti. Kolme pikku-pakettia tai postin kielellä 'maxikirjettä' ovat mahdollisesti kadonneet. Päivää aiemmin lähtenyt iso kirje  on mennyt perille. Viikkoa myöhemmin matkaan lähtenyt onnittelukirjekin on löytänyt saajansa. Nami-hiiri ei ymmärrä! Saapas nähdä, mitä Itella vastaa nami-hiiren ruusuntuoksuiseen tiedusteluun, ilman piikkejä.

nami-hiiri