Olen vuodesta toiseen katsellut aamuisin keittiöstä aukeavaa viinitarhaa. Talvisin sen tukikepakot sojottavat matalasta hangesta, kuin jonoon komennetut sotamiehet, rivien seuratessa maaston muotoja. Rivit ovat todella suoria katsoipa niitä mistä suunnasta tahansa. Lumien kadottua kevään auringosta alkaa tapahtua ensin hitaasti. Mutta sitten pienet hennot versot innostuvat kasvuun edellisen sadon pieniksi lyhennetyistä, talvella kuivuneista oksanpätkistä.  Ja esimerkiksi tällä hetkellä ne tunnistaa jo viiniköynnöksiksi ja rivien suoruutta voi enää ihailla vain kahdesta suunnasta. Tarhurit joukkoineen käyvät ohjailemassa versoja tukeutumaan tukipilareihin ja tätä varten viritettyihin  lankoihin. Kukat ja rypäleet ilmestyvät vanhaan tapaansa kesän aikana omassa järjestyksessään. Viinitarhat rakastavat aurinkoa ja niille sadepisarat ovat suukkoja taivaasta. 
Tätä näkyä saa vielä odotella ! Kuva on viime syksystä.
Sveitsi on täynnä kaiken kokoisia viinitarhoja, vaikkei niiden sadosta tehdyt viinit ole parhaimmiston aatelia. Niitäkin löytyy, mutta ne eivät koskaan ilmesty kauppoihin kuluttajien riemuksi, koska sadot suuruudesta riippumatta ovat myyty ennakkoon.
Viinitarhoista kirjoittelevalla nami-hiirellä ei ole aavistustakaan viinin tai erilajikkeiden hienouksista. Mutta markettien ja torien lajikkeet hän tunnistaa. Tietäen tarkkaan eri rypäleiden maut ja siementen määrät, sekä kilohinnat. Huvittuneena hiiri on lueskellut kommentteja, joilla asiantuntijat kuvaavat pullotettua punaista tai valkoista 'viinitarhan rypäleiden satoa'. Paljon on ihmettelemistä. Miten ihmeessä makuaistit löytävät niistä: valkopippuria, tupakkaa, lakritsaa, mustikkaa, kirsikkaa, orvokkia tai karamellia muutamia ilmaisuja mainiten. Tai vielä kummallisempaa arviointia, kuten rikas, pyöreä tai monimutkainen, joille nami-hiiri ainakin löytää ihan muita kohteita vertailtavaksi, kuin lasissa olevan viinin.  Ainoat tutut sanat tässä kohden taitaa olla 'tanniininen'parkkihappoinen, sekä tamminen. Nämä sanat nami-hiiri muistaa aivan ihanasta matkasta ja kierroksesta Ranskan viinitiloilla. Siitä enemmän joku toinen kerta. 
Kuvassa ei ole nami-hiiren 'lemppareita', nämä kuvaa ainoastaan pulloja. * 
Nami-hiiri oli miltei kolmikymppinen, kun kävi Alkossa elämänsä ensimmäisen kerran ja häpesi aivan valtavasti, ihan 'silmät päästään', kuten tavataan sanoa. Oli annettu tehtäväksi hankkia 16 pulloa jotain hyvää lahjaviiniä! Arvaatte varmaan, että lähi Alkoon eivät askeleet suuntautuneet vastaantulevien tuttujen pelossa, eikä varmuudeksi seuraavaankaan. Se muistuu myös mieleen tästä kauppareissusta, että suurta huojennusta toi se, kun ystävällinen myyjä, hieman harmaata jo ohimoillaan, ei keksinyt udella mitään, tyypillisellä 'alkomaisella' huumorilla, jota oli ihan vitseiksi asti.  -  Varmuudella olisi hiiri kuitannut kaikki utelut kuulemallaan tositarinalla: Arvostettu rouvashenkilö kävi korttelikaupastaan ostamassa päivittäin kello 10 jälkeen muutaman pullollisen pilsneriä. Ja joka kerta hän selitti myyjättärelle huuhtelevansa niillä hiuksensa, vaikkei myyjätär ollut mitään asiakkaaltaan edes tiedustellut.  Nami-hiirellä oli tuohon aikaan puoleen selkään ulottuvat paksut hiukset, kaiketi viikon sopiva annos olisi ollut 16 pullollista punaviintä 'hiusten huuhteluun'.  Eikö muuten olekin ihan sama, mitä kautta se viini päähän menee ? - Kaupasta hiiri lähti 'suuret kassilliset' täynnä pulloja. Niissä oli hyvin kaunis etiketti !
Keski-Eurooppa ei juo yleensä maitoa ruuan kanssa, vaan useimmiten vettä sekä viiniä. Ja mitä alemmas kartalla menee, niin veden käyttö vähenee aterialla, mutta sitä juodaan ahkerasti muuten pitkin päivää. Ranskassa lapset 'totutetaan' veteen jossa on tippa, pari viiniä, kuulemma tasavertaisuuden nimissä !? - Nami-hiirellä on kätevä, kevyt 'pullon kantohenkseli', jota on kiva roikottaa olkapäällä pienen olkalaukun vieressä. 
Nami-hiiri on tottunut tapoihin, jotka kohdistuvat viinin maisteluun vasta ulkomailla ollessaan jasiemailee myös ruuan kanssa toisinaan viiniä, joista kertynee yhteensä ehkä pullollinen vuodessa. Tästä johtuen nami-hiiri tuntee olevansa 'asiantuntija'. Pakkotilanteessa hiiri osaisi tilata viiniä itsekin – olisi jopa pari vaihtoehtoakin tarjota tarjoilijan tiedusteluun. Ne, joiden nimet nami-hiiri on opetellut lausumaan asiantuntevasti vuosikertoineen, ovat kuitenkin hyvin harvan ravintolan viinilistalla. Onkin hyvä syy sitten ilmoittaa haluavansa vain kuplatonta vettä, kun 'mieliviiniä' ei löydy.  Quel dommage!  - What a pity! - Wie schade! Mutta on toinen parempikin syy, miksi hiiri hieman briljeeraa noilla tuntemillaan nimillä.  Ne viinit eivät näet aiheuta aivastelua takuuvarmasti ensimmäisen 'kulauksen' jälkeen! Ei hiirelle tarjotut viinit varmaan koskaan huonoja ole olleet millään kriteerillä, päin vastoin hyvin laadukkaita ja tasokkaita, niitä pyöreitä, hedelmäisiä..... Aivastus eli 'sternumentum' refleksi on kutinan aiheuttama ärsyke nenässä, joka usein on seuraus hiiren ensimmäisestä siemaisusta. Se on muodostunut kynnykseksi. On mahdottoman kiusallista singota suustaan kutituksen aiheuttaneita 'ärsyke-bakteereita' 320 kilometrin tuntivauhdilla siitäkin huolimatta, ettei ole mitään aikomusta ryhtyä 'Kimin' kilpailijaksi. Ja hyvin silitettyjä, siististi pieneksi taiteltuja nenäliinoja on aina mukana laukussa ja taskussa! Ja kiusallista on sekin, kun ei tiedä onko sen todella aiheuttanut viinin sisältämä pyöreyspippuri vaiko kesäravintolaan taivaalta paistava kirkas aurinko! Allerginen nami-hiiri ei tiedä olevansa millekään, no paitsi turhaan oikutteleville aikuisille ihmisille. 
 *
Kummallisia kommentteja:
2008 'Valdelainos Verdejo': hyvin tasapainoinen, hapokkuutta, eloisa, vahvasti hedelmäinen, antaa iloa ?
2008 'La Fenétra a Côté Pinot Noir': sinfoniaa ? - Sisältääkö viinit muka   'Sibeliusta tai Mozartia?
2007 (vaikea vuosi) 'Innocent Bystander (Viaton Sivustakatsoja) Shiraz': viehättävä kauhukakara, leikkisä, eksoottinen, antaa pienen humalan katsella maailman menoa ?