Fondue (ransk. fondre = sula, sulanut) on ruokalaji, jonka tärkein pääkomponentti on sulatettu kuuma juusto. Ruokalaji on peräisin ranskankielisen Sveitsin ja Savoijin alueilta ja se syödään perinteisesti dippaamalla kuumaan juustoviinisekoitukseen leipäpaloja.
Erään tarinan mukaan fondue on syntynyt siten, että vastapuolen sotilaat toivat mukanaan suuren maitoastian ja sijoittivat sen keskelle rajaa. Toisen puolen sotilaat toivat mukanaan leipää ja laittoivat sen kimpaleina kattilaan. Ruoan valmistuessa tehtiin sovinto ja entiset viholliset asettuivat molemmin puolin rajaa yhteisen padan ääreen syömään leipää ja juustoa.
Arkipäiväisemmän selityksen mukaan fondue syntyi siksi, että talvella alppikylät olivat eristyksissä lumen vuoksi pitkiä aikoja. Juusto ja leipä ehtivät varastoissa kuivua, joten aineksia pehmennettiin syötäväksi liottamalla niitä viinissä.
Fonduen on hauska ja iloinen asia perheen tai ystävien seurassa. Syömiseen liitetäänkin aina seuraleikki:
jos joku pudottaa leipäpalansa, hedelmän tai lihan pataan, niin seuraa ryhmän määräämä rangaistus. Perinteisesti palansa pudottanut ottaa ensin tietenkin tiputtamansa suupalan pois. Seuraavaksi hänen tulee suudella vierustoveriaan, mikä ei tietenkään välttämättä ole rangaistus. Suurempana, leikkimielisenä rangaistuksena pidetään sensijaan esiintymistä, kuten laulua tai vitsin kertomista.
4-6 henkilöä:
225 g bitter suklaata murskattuna (maitosuklaata tai valkoista)
2,5 dl kuohukermaa + 0,5 dl varoiksi ohenteluun
( 2 rkl Grand Marnie tai Amaretto likööriä )
25 g voita kuutioina
Suklaa, kerma ja alkoholi kuumennetaan usein sekoittaen, lopuksi lisätään voikuutiot ja sekoitetaan hyvin. Mikäli seos sakenee liiaksi lisäillään hieman kermaa.
Dipattavaa on hyvä varata runsaasti: lusikkakeksejä, suolatikkuja, aprikooseja, tuoretta ananasta, mansikoita, kiwiä lohkottuna, appelsiiniä hyvin kuorittuina lohkoina tai candeerattuja lohkoja/ siivuja, tuoretta tai kuivattua omenaa...
Etiketistä on hyvä tietää:
koska fonduepata on kaikille ruokailijoille yhteinen, niin pataan kastettavan suupalan haarukkaa ei laiteta koskaan suuhun. Sitä ei kosketa huulin tai kielellä. – Lihanpalat esimerkiksi laitetaan fonduehaarukasta omille annoslautaselle hieman jäähtymään ja syödään toisen haarukan avulla. Tätä moni pitää mutkallisena toimenpiteenä. Pientä ennakkoharjottelua, niin fondue-ilta onnistuu.
nami-hiiri
keskiviikko, 12. toukokuu 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !