Milloin ostamisesta ei ole tullut 'pakkomielle', eikä taitava mainosmies ole saanut meistä otettaan, niin ostaminen on oikeasti hauskaa. Voi rauhassa miettiä ja puntaroida kohteena olevaa hankintaa, sen hintaa, laatua ja tarpeellisuutta. Ajatuksia on hyvä kohdentaa oikeisiin osioihin: onko hyötyä askareissa vai iloa, vaihtelua silmälle? Huomioitava ehkä sekin, että mistä voisi luopua, jotta uudelle tulokkaalle löytyisi tilaa vaikkapa keittiön kaapista? Ihanne kaappi, missä tahansa kodin huoneessa on sellainen, että oven avatessaan se ei hyökkää päälle vyöryen ulos, vaan näkee heti koko sisällön. Eikä minkään esineen kaapista ottaminen olisi operaatio mutkikkaine siirtoineen tai nostoineen, joka puolestaan voisi vaikuttaa siihen, että aiottu leipomus tai muu tekeminen siirtyisi 'huomiseen'. Ojentamalla kätensä esinettä kohden, se olisi siinä, iloisena, puhtaana ja käyttövalmiina.
Ei siksi, että kaapista löytyi tilaa, eikä pieni kahden Sveitsin Frangin hintakaan ratkaissut ostamista. Sen teki tällä kertaa puhtaasti laatu, koko ja se, ettei vastaavanlaista ollut. Olin tullut ilmankin toimeen lahjoitettuani pois entiset suuret (18, 24) pellit, joita oli tullut useita kylkiäisinä kirjojen tai lehtien mukana! Voisi tietenki ajatella niinkin, että muutaman kerran jälkeen tämänkin voisi antaa pois, jollekin ahkerammin leipovalle.
'Wiltonin' tuotteet ovat laadukkaita. Ei aina kovinkaan edullisia, mutta markkinoiden jatkuvan kilpailun kiristyessä satunaisia eriä myydään poistohinnoin. Ainoastaan kuuden muffinssin/kakun kerralla paistaminen on hidasta monen perheellisen leipojan mielestä. Mutta nami-hiiri iloitsee, kuusi on hyvä luku, vaikka neljä olisi vielä parempi! Tämän vuuan avulla ei tarvitse edes koristeluja pahemmin, koska paistuvasta pinnasta tulee uunissa kaunis. Otin esille kuitenkin kuivumassa olleet punaiset harjoitelmani. Niitä tehdessäni muistan miettineeni, että onko värillä osuutta marzipaanien laatuun? Vihreä ja keltainen olivat huomattavasti jämäkämpiä työstää, kuin punainen.
Arvaan, että pikeerien mestarit saisivat aikaan ihanuuksia kahvipöytiin tarjolle. Nami-hiiri syö näitä kahvin kanssa ja ihailee hyvin paistunutta kaunista pintaa. Hyvää tuoksua levisi keittiöön kanelista ja muskotista, joita hiiri oli laittanut taikinaan, jonka resepti on 'Le Cordon Bleu' - sarjan 'muffinssikirjasta' sivulta 4 omenamuffinssi. Omenan jätin pois, koska eilen söin niitä omenarinkuloita.
nami-hiiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !