Pidän tuosta sanasta ‘sunnuntaiharrastaja’, sillä se antaa mahdollisuuden epäonnistumiseen. Se ei tietenkään käy koskaan mielessä harrastuksen aikana, mutta myöhemmin esimerkiksi leipomuksen loputulosta ja keittiötä katsellessa. Toisinaan keittiön katastrofi naurattaa, väliin melkein itkettää, samoin paistoksen likilaskoisuus tai mustaksi muuttunut ulkoasu. Nami-hiiri ei yleensä selittele virheitään, vaan yritää niin monta kertaa, että onnistuu mieleisesti tai ainakin huomaan, missä  vika on. Nami-hiirtä harmittaa oikeasti epäonnistuminen, sillä tietää omat voimavaransa ja taitonsa. Ruostumista tietenkin tapahtuu ja ikääkin tulee yksi päivä lisää vuorokaudessa. Pahemmin hiiri ei tätä murehdi, sensijaan on huolissaan yleisesti  koululaisista ja lapsista.  Taas on pian todistusten jaon hetki. Ymmärtääkö isät ja äidit, jos ei lapsi olekaan luokkansa priimus, homogeeninen sisarussarjassa tai vähintäänkin parempi naapurin ‘mukuloita’. Onko jälkipolvi onnistunut vanhempien odotuksien mukaisesti? Se on pelottava hetki, miltei pyörryttävä, kun ojentaa vasemman kätensä opettajan antamaa valkoista, mustia numeroita/kirjainia täynnä olevaa paperia kohden ja yrittää vielä muistaa katsoa opettajaa silmiin, hymyillä ja kiittääkin sillä oikealla. Pienten silmät harhailevat, pomppien numerolta toiselle - ja usein näyttää ihan hyvältä, omasta mielestä. Parantamisen varaa ehkä löytyy, mutta sitten vasta aurinkoisen ja hauskan kesän jälkeen! No Nami-hiiren keittiössä ei ole ‘kaulinta heristelevää Justiinaa tai Juliusta’ odotuksineen, eikä ketään muutakaan. Mutta toisinaan sieppaa oma huolimattomuus ja väliin osaamattomuus. Se, että on keittokirjoja siunaantunut hyllymetreittäin, osoittaa vain nami-hiiren kiinnostuksen leipomiseen, kakkuiluun tai ylipäätään ruokaan, ehkä lukemiseenkin. Hienot  julkkis- tai taso-kokkien teokset nimikirjoituksin tai ilman, maailmalla alesta hankitut edukkaat tai toinen toistaan herkullisemmat, kauniit kirjankannet eivät ole ‘taidon ja laadun’ tae. Mutta yhtä kaikki useimmiten ‘keittiöstä kuuluu nauru’. 
Sen niminen kirja löytyy myös nami-hiiren hyllyistä. Sisältönsä, ehkä nimensäkin takia  se on usein jostain kohtaa avoimena, hetken. Toisinaan pidempään keittiön lukutelineessä vain jonkin kauniin kuvansa vuoksi. Kai se tuli kerran kermavaahdolla oikein kunnolla pestyäkin, kuten keittiön ikkunat. Nyttemmin kerma ja munat pysyttelevät kulkossa kiltisti vaahdotuksen aikana. Oppivaisia, eikä tarvinnut edes sadatella tai hankkia tähän tarkoitukseen designattua 'vispiläkolo'-kantta vahdotusastiaan.
Kirjoja on mukava tutkia pienessä nälässä! Ja myös opetella keittiöiden kansainvälisiä eroavaisuuksia tai lukea, milloin iskee koti-ikävä suomalaiseen ruokaan.
(Näiden kirjojen reseptien ja kuvien avulla onnistuu  yllättämään vieraansa - tai itsensä ! )
Useimmiten  nami-hiiri vain selailee ja katselee keittokirjojaan, lukee jonkin reseptin, pistää mieleensä ja sulkee kirjan vieden sen omalle paikalleen. On huomattavasti helpompi epäonnistua ‘muistivirheellä’, kuin etanan tavoin reseptiä seuraten !
nami-hiiri