11. huhtikuuta 2010

Mestareiden jalanjäljillä !





Tämä hauska katuun valettu kengänpohja maapallosta on yksi niistä katseenvangitsijoista aukiolla, josta lähdetään ylös kohti Pilatus -vuorta (2132m my). Se sijaitsee lähellä Luzernea (ransk. Lucerne) . Vuori on saanut nimensä Pontius Pilatuksen mukaan, sillä sveitsiläiset uskovat legendaan, jonka mukaan hänet olisi haudattu vuoren huipulle. Huipulla usein tuulee ja pilviä on hauska seurailla, myös niitä matalammalla leijailevia, jotka lentokonekin jättää alleen. Maisemat ovat kirkkaalla säällä mahtavat ja ihonpinta herkästi kärventyvä, ellei sitä ole huolellisesti suojannut. Vuorelle johtaa monia köysiratoja, mutta myös maailman jyrkin 'hammasratasrautatie'!

Picassolle on omistettu oma, pysyvä valokuvanäyttely Luzernen vanhassa kaupungissa. Se kertoo mustavalkoisin otoksin hänen kotielämästään, hänen vieraistaan. Hänellä oli maalauksissaan lyhyt sininen kautensa, joskin Van Goghilla tunnetumpi. Nami-hiiri seurailee toisenlaisten mestareiden jalanjäljillä, sinisine ja vihreine kausineen!

Vain pari päivää sitten oli esimerkiksi Ebe taituroinut aivan sanoin kuvaamattoman kauniit kääretortut. Ne veivät nami-hiiren mielenrauhan. Kääretorttua alkoi tehdä oikeasti mieli. Mutta kermaruusut on toistaiseksi unohdettava. Kaarina Roinisen 'Parhaat kotileivonnaiset' kirjan peruskääretottupohjan resepti on jäänyt aikoinaan mieleen, mutta tottahan sen tarkistin kirjan sivulta 269. Torttu paistui kauniisti, eikä tarttunut myöskään leivinpaperiin, en sokeroinut sitäkään leivinpaperin pintaa, jolle sen kumosin Kaarina Roinisen ohjeen mukaisesti. Kaapissa oli raikasta hedelmäistä aprikoosihilloa - torttu syntyi. Osa eli puolet joutui heti pakkaseen kahtena kappaleena tulevaisuuttaan odottelemaan. Ja se loppuosa jääkaappiin kauppareissun ajaksi, sillä mitään koristetta tai materiaalia ei kaapista löytynyt. - En muuten kostuttanut torttua lainkaan, sillä 'Favorit' hillo on sopivan löysää suurine sattumineen ja torttu mehustui muovin alla jääkaapissa oikein sopivasti. Kuvassa kyllä näkyy ohuita juovia, eivät ole paistoksen murtumia. Ne ovat kerman kuvioista, joiden paikkaa vaihdoin tai poistin.

Edistystä muutama askel mielestäni on se, että ikuiset kermakukkani värjäsinkin tällä kertaa kukkavärillä, apple green, enkä totutusti vihreällä sokerilla. Väristä tuli selkeästi kirkkaampi. Huomasin kyllä sen, että blossom tintillä värjätty kerma värjäsi tortun pintaa, jota sokerilla värjätty ei tee. En ole siis ihan varma, jos käytän jatkossa värejä kermassa. Nehän on tarkoitettu sokeritöihin.

Vadelmien ja orvokkien alle pursottelin hieman kermaa, jotta sain ne pysymään paikoillaan kaarevalla pinnalla. Varmuudeksi olin leikannut siivun, kuvitellen, ettei joku ehkä haluaisikaan syödä kukkia. Osasta orvokkeja napsin pari terälehteä pois, koska ne olivat aavistuksen isoja tähän pätkästyyn torttuun. - Suhteellisen pieniä kukkia pakkauksessa oli noin 40 kpl ja se maksoi 4 rahaa Euroiksi muutettuna.

Ruotsalaisten sanonta 'torttua tortun päällä' olisi nyt paikallaan, sillä koristelu on yliammuttu, mutta toimii - ja se oli testauksen tarkoitus. Kun vieraita tulee, niin kaikki käy silloin 'suit-sait-sukkelaan'!

Tätä kirjoittaessa on parit siivut ja muutama kukkanenkin jo nautittu. Arvelen, että kakkuvati ehtii iltatiskiin.

Sää on kaunis, vaikka hieman utuinen ja aistittavan viileä. Parvekkeeni ruusut työntävät lehtiä miltei silmin havaittavalla nopeudella. Kirsikkapuut kukkivat pihalla, samoin lehdettömät akaasiat. Ja ne pensaat, joiden nimen aina unohdan, loistavat kirkkaan keltaisina joka ainoalla pihalla. Heinäkuussa tiedän niiden loistavan myös Helsingin Esplanadin puistossa.

nami-hiiri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !