Näin sanoisin, vaikken olisi ulkosuomalainenkaan. Kotimaan merkitys kieltämättä korostuu rajojen ulkopuolella. Pienillä tai suuremmillakin etäisyyksillä näkee asiat hieman toisin. Joku miettii, että Suomemme ei ole enää mikään lintukoto, ehkei enää. Maailma on muuttunut, samoin tavat ja mekin sen mukana. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Kotimaata mansikkana. Ja olen aikoinaan viettänyt usein Itsenäisyyspäivää lasten kanssa, omien ja naapureiden, hyvinkin juhlallisesti. Järjestin näet muutaman kerran 'iltapäivämatinean' talon lapsille. Ne olivat iloisia ja mieliin painuvia iltapäiviä !
Mukaan sai tulla kaikki, jos lupautui soittamaan tai esittämään jotain. Kaskut, laulu tai vitsitkin kävivät ja samoin taikatemput. Tarjolla oli mehua ja lasten mielimakeisia, jotka satuin tietämään! Oli kakkua ja pientä suolaista.....Lahjapaketteja ei tuotu, eikä annettu. Juhlittiin Suomea, poltettiin kynttilöitä, soiteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Kukaan ei tullut farmareissa. Pojillakin oli solmiot tai rusetti kaulassa. Siitä en ole tietoinen, oliko kotona käsketty vai oliko valinta ollut oma ja vaikutin juhlan 'teeman' arvokkuus. Monelle tämä iltapäivä oli myös ikäänkuin kenraaliharjoitusta ajatellen seuraavien viikkojen joulujuhlia musiikki-kouluissa ja kouluissa.
Pienten esiintyjien ja hieman isompienkin puolelta oli tullut vain yksi toive, jota lupasin noudattaa. Nautin lasten konsertista yksin, ainoana aikuisena. Lasten vanhempia ei kutsuttu. - Pienen pientä marenkista 'vilppiä' kyllä tein, sillä 'unohdin' eteisen välioven auki. Aikuisia oli istunut hiiren hiljaa askelmilla rappukäytävässä kuunnellen samoja ihania sävelmiä, kuin minä pehmeällä tuolillani! Salaisuus säilyi. Minulla oli hauskaa ja niin oli kymmenellä lapsellakin, 8v. - 17v. Suurin ja aivan odottamaton 'kiitos' tuli paljon myöhemmin. Kautta rantain tiedusteltiin jo seuraavan marraskuun alussa: "Saisiko sinulle taas tulla soittamaan?"
Uusimmasta MAKU-lehdestä nro 6/09 löysin muutaman maukkaan reseptin, joita aion nyt kokeilla ja nauttia kynttiläillallisellani. Kokkailen, muistellen menneitä vuosia ja niiden juhlavuutta. Toinen oli sivulta 44 'ananas-kalkkuna' ja se toinen 'pähkinäinen karpalokakku' sivulla 72. Molemmista teen mahdollisimman pienet kokeilut, niin että saa mausta selvän, muttei tarvitse syödä näitä paistoksia koko seuraavaa viikkoa.
Siinä sitten kahvia juodessa tulee tavan mukaisesti joulukortitkin kirjoiteltua ystäville ja tutuille valmiiksi odottamaan postitusta. - Muutaman joulukirjeen tapaan kirjoitella vasta Joulupäivänä uudeksi vuodeksi. - Osoitteet ovat tallessa, sinettilakat, sekä paperiset sinetit valmiina. Postimerkitkin tuotiin sopivasti eilen. Lähikoulut tapaa hoitaa tämän palvelun yhteistyössä postin kanssa, kerätäkseen 'riksarahat' kevään luokkaretkiin. Posti puolestaan lahjoittaa osan tästä myyntituotostaan lapsijärjestöille. - Toisinaan kortti on lähtenyt matkaan vuoden aikana saamani hyvän palvelun tiimoilta tai kiitokseksi yhteistyöstä.
Kaunista, juhlallista Itsenäisyyspäivää !
Ensimmäisessä kuvassa on Mansikkamäelle sataneet pikeeri koristellut piparihiutaleet, sekä kakku viime vuodelta.
Keskellä on muutama vuosi sitten, juuri näihin aikoihin löytynyt, HS:n ruokaosastosta kopioidun reseptin kaunis kakku. Kakun tekijää, en yrityksestäni huolimatta saanut selville.
Ja alinna omasta uunista ulos tulleet manteliset sarvet, joita olen oppinut tekemään operaatiota helpottavan hauskan, pyöreän reikälevyn kanssa. Siksi ja ainoastaan siksi, tulos on tasalaatuista katseltavaa !
nami-hiiri
P.S.
Se syy, että kirjoituksissani näkyy paljolti Eben leipomuksia, on yksinkertaisesti siinä, että olen saanut häneltä luvan tehdä niin. Kirjoitan paljon hyvin myöhään tai yön tunteina, joten kuvien liittäminen ei vaadi aamuun asti odottelua !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !