Sen vielä jotenkin sulattaa, että ruusun terälehti hypähtää leivokselle, sokerisen kastepisaran kera, kuten aivan ihastuttavassa, perinteitä vaalivassa, vanhassa konditoria-kahvilassa, Péclardissa, Zürichissä, jossa selvästikin oli panostettu leivosten taiteelliseen ulkonäköön. Leivoksista saa ruusunlehdet pois halutessaan - ja minä haluan tai ainakin luulen niin toistaiseksi. Mutta jos tarjottavaan annokseen on jo keittiössä hämmennetty ruusuöljyä, ruusumajoneesia tai ruususuolaa, niin siellä se on ja pysyy.
Tuo alku on kieltämättä hieman ristiriidassa sen asian kanssa, että kokeilen hyvin mielelläni uutuuksia, antaen niille mahdollisuuden liittyä suosikkilistalleni. Jo vuosia sitten, ehkä 1990 olin Juhannusviikolla lukenut Me Naiset -lehdestä juustokakun reseptiä. Kakku oli koristeltu elävillä orvokeilla. Stockmann Herkku oli mainittu kukkien ostopaikaksi, ja sieltähän niitä kakkuihin soveltuvia pieniä kukkia löytyi. Kakku syntyi helposti ja koristelu tapahtui hymysuin. Mitä mahtaisivat tuumia vieraat kakun kukkasista? Kakusta ei jäänyt murustakaan jäljelle ja orvokkejakin vain parille leivoslautaselle, kakkuhaarukan seuraksi sievästi aseteltuina, ikäänkuin anteeksi pyydellen!
Se oli toukokuussa, kun istuin kutsuttuna arvostetussa gourmet-ravintola Stuckissä, Baselissa. Ravintola koostui hienon Villan muutamasta erillisestä huoneesta, sekä puutarhasta. Ja vaikka niissä oli toisistaan poikkeavat sisustukset ja värisävyt, ne olivat tyylikäs, aistikas ja erityisen viihtyisä kokonaisuus. Ei liian koristeellista, eikä liian vaatimatonta. Sveitsiläinen sanoisi: "Excellent!" Naapuripöytiin salaa silmäillen annokset näyttivät upeilta taideteoksilta. Tulossa olisi herkkujen kavalkaadi. - Oli tarjolla mm. kalaa ja ruusulla maustettua couscousta. Tässä vaiheessa jo oli pakko vilkaista jälkiruokalistaa, ja sielläkin sattui silmiini ensimmäisenä mansikka-ruusu-sorbetti, mutta seuraava pelasti tilanteen, suklaatakin löytyi ja ihan ilman ruusua. Siispä kalaa ja ruusua......
Ruusulla maustettu couscous:
100 g couscousta
100 ml vettä
suolaa, pippuria myllystä
1 rl ruusunkukkavettä (elintarv.)
1 rl punajuuren lientä
1 rl mietoa oliviöljyä
Kala oli maukasta, vähärasvaista ja hellästi paistettua. - Kalan nimelle en myöhemminkään löytänyt oikein suomalaista vastinetta. Ranskaksi se oli Rouget Barbet, joka on noin 30 cm pituinen ja 500g painoinen arvostettu ruokakala Euroopassa. Se uiskentelee parvissa mm. Välimeressä. - Alkuun oli jo tarjoiltu ties kuinka ja monta pientä maukasta 'taideteosta' ja loppua kohden, vain parani. Siitä huolimatta, että ruusuinen kokemus oli yllättänyt minut positiivisesti, kruunasin illallisen suklaalla ja saframi sorbetilla. - Vaikka oli toukokuun loppu, niin ulkona satoi hetken luumunkiven kokoisia rakeita. - Muistoksi tuosta ihanasta ja nautinnollisesta illallisesta, hankin itselleni yhden Tanja Granditsin keittokirjoista kokoelmiini. Sen, josta löytyivät nämä nauttimani uudet tuttavuudet ja niitä, joita en maistanut, mutta salaa olin silmäillyt.
Sorbetti:
300 g kypsiä mansikoita
300 ml ruususiirappia
puolikkaan sitruunan mehu
60 g ruusuvettä (elintarv.)
Aineosat sekoitetaan ja jäädytetään.
Ruusuinen Lassi:
180 g luonnonjogurttia
100 g mansikoita
100 ml ruusuvettä (elintarvike)
3 rl ruususiirappia
Aineosat sekoitetaan ja kaadetaan pieniin laseihin.
NIPPELIÄ:
Mikkelissä, Tertin kartanossa, tehdään ruusunterälehdistä ihanaa hyytelöä.
Ranskalaiset päällystävät sokerilla kuivatun ruusun, samoin orvokin terälehtiä ja nauttivat niitä makeisina tai käyttävät herkkujen somisteina.
Ranskalaiset päällystävät sokerilla kuivatun ruusun, samoin orvokin terälehtiä ja nauttivat niitä makeisina tai käyttävät herkkujen somisteina.
Ruusulla on hyvin pitkä yhteinen historia syötävän ruuan kanssa. Siitä on kirjoitettu jo 900-luvulla Persiassa.
Ja 1300-luvulla ruusu oli tärkeä kalan ja riistaruuan mauste.
Kuninkaallisille, se on ollut tuttu mauste vuosisadat.
Ja 1300-luvulla ruusu oli tärkeä kalan ja riistaruuan mauste.
Kuninkaallisille, se on ollut tuttu mauste vuosisadat.
nami-hiiri
KOMMENTTEJA:
Couscousia myydään nykyään myös Suomessa.Tiedä sitten miten paljon suomalaiset sitä valmistavat.Itse tutustuin siihen Ranskassa.Tunisialaiset yläkertalaiset tekivät sitä joka perjantai.Antoivat maistaa ja hyväähän se kaikkine tilpehööreineen oli ihan sitä perinteistä, ei ruusuilla höystettyä.
Tuulia kirjoitti 15.9.2009 klo 10.21 Ihana blogi! Tekstisi on tosi mielenkiintoista luettavaa ja niin kivasti kirjoitettu että siihen jää aivan koukkuun! Saakos sinut linkittää?
nami-hiiri kirjoitti 15.9.2009 klo 11.07
Kaunis kiitos, Tuulia ! Saat linkittää, teen samoin. Väririkasta syksyä !
Ebe kirjoitti 15.9.2009 klo 17.36
Jälleen aivan hurmaavasti kirjoitettu :D Tertin kartanossa olen useasti käynytkin ja ostanut ruusutuotteita, saippuaa ja kynttilöitä sekä hyytelöäkin. Tosin hyytelöä en ole vielä raaskinut testata. Niin... sitä vielä, voin varmaankin linkittää sivusi?
nami-hiiri kirjoitti 15.9.2009 klo 20.38
Ebe, kiitoksella kauniista sanoista! Olisi suuri ilo päästä sivuillesi!
Claire S. kirjoitti 22.9.2009 klo 02.05
Kynäsi luistaa hienosti. Aika kuluu mukavasti lukien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !