26. helmikuuta 2019

Kuivattu kananmunan keltuainen



                                  



Olin tekemässä juuri tätä postausta vajaat pari vuotta sitten, muutama kuva oli otettu, teksti miltei valmis postattavaksi illemmalla. Lähdin käymään junalla Zürichiin tyttäreni luo. Junassa puolivälissä matkaa pieni sairaskohtaus yllätti ja muutti suunnitelmia. Toipuminen sairaalassa, erilaiset testit ja eri tohtorien arviot ja tarkkailut veivät muutaman viikon. Kotona on aina kivaa ja erilaista puuhastelua riittää, mutta leipominen entiseen malliin ei yksinkertaisesti huvittanut. Palapelien kokoaminen ja kuvien maalailu pienillä pensseleillä tuli leipomisen korvikkeeksi. Palasin silloin vanhojen harrastusteni pariin. Pitkät päivittäiset kävelylenkit ovat myös vaihtuneet lyhyempiin. Naismuistiin en ole kävellyt 10 km matkaa. Lähimpään markettiin on jyrkkä alamäki ja sen nousu takaisin kotiin. Se saa minut hieman, vain hiukka hengästymään! Olen tyytyväinen, aurinko paistaa! Mutta nyt olen taas päättänyt kirjoitella blogiin ja näppäillä uusia kuvia Instagramiin.

Monenlaisista erikoisuuksista on tullut luettua, ihmeteltyä ja tietenkin kokeiltua, mutta tämä on yksi niistä joka pysäytti nami-hiiren hetkeksi raapimaan päätään. Ja niinhän siinä kävi, että alku hämmästyksen jälkeen tämä suorastaan vaati tulla kokeiltavaksi hiirenkin keittiössä. Kyseessä ovat hyvinkin perinteiset espanjalaiset herkkupalat lohkoina, siivuina tai raasteena syötävät suolatut ja kuivatut kananmunan keltuaiset. Ne kuulemma maistuvat raastettuna jäätelön kaverina aterian päätteeksi. Tähän nami-hiiri tarttui, vaikkei ole jäätelön ylin ystävä.
Ensin valmistetaan suolausseos ( = suolasokeri) suhteella 1/3 sokeria ja 2/3 suolaa. Joissain ulkomaisissa ohjeissa on maininta määristä, että jälkituoissa puolet ja puolet. Kokeiltuaan molempia ohjeita eri kerroilla hiiri päätyi katkossa  sekoitussuhteeseen puolet ja puolet! Makuasia! 
Jos kanala on lähistöllä kuten hiirellä, niin aina parempi, ja ellei niin kaupan kennoista valiitaan hyvä päiväys. Sanoisin, että kolme munaa riittää ensikokeiluun uteliaisuuden poistamiseksi Ü. 
Seosta kaadetaan reunallisen astian pohjalle noin sentin kerros. Sen päälle asetellaan keltuaiser varoen jotta pysyvät ehjinä! 
Keltuaiset peitetään varoen kokonaan suolan ja sokerin seoksella ja astia kelmulla ja siirretään kylmään viikoksi. Viikon kuluttua keltuaiset nostellaan varovasti seoksesta ja rapistellaan ylimääräinen suolasokeri pois. 
          - Ensimmäisellä kerralla hiiri kokeili kuivumassa olleista vain yhdellä viikon kuivuneella keltuaisella jos  
             se   kestäisi raastamista ja se toimi. ( Olin valikoinut pienimmät testiin. ) 
            - Jatkokäyttöä varten tarpeeksi kuivuneet keltuaiset ovat napakoita ja muistuttavat ulkoisesti 
              jo hyvin paljon kuivattuja aprikooseja!

           HUOM! 
           Suolasokeriseos kannattaa rapistella tosi tarkoin pois. Kevyt ja nopea kylmällä vedellä  huuhtelu on 
          paikallaan ja talouspaperilla kuivaus. 
          Varsinainen kuivaus tapahtuu uunissa, 150 °C  noin 30 min. Eri blogeissa ja nettisivuilla hehkutetaan   
          kahden kuukauden käyttöaikaa, mutta nami-hiiri säilyttää n. kuukauden.
  
                 Pasta-annoksessa                                                            ...jälkiruokana jäätelön kaverina !
Nettivinkkien ja koiran kotona tai hiiren kotikolossa maistelun perusteella nämä soveltuvat raastettuna keitetyn parsan, keitetyn kalan päälle, maistuu pasta-annoksissa, sillivoileivän piristeenä ja mihin vain mielikuvitus antaa myöden.
Maku on erittäin herkullinen. Odotin ehkä paljon intensiivisempää makukokemusta, mutta tämä on tosi miellyttävän makuista. Rakenne on vähän toffeemaisen tahmea, mutta keltuaisten raastaminen onnistui silti ihan tavallisella karkealla raastimella. Jatkossa olen maltillisesti aina antanut niille lisäaikaa tai heti alkuun valinnut pieniä kananmunia. Iloa kokeiluun!
nami-hiiti

1 kommentti:

KIITOKSELLA KOMMENTISTASI !